Juuttinarusta kissan suusta


Mitä tästä juuttinarusta oikein tuli tehtyä? 
Kaikkiahan alkoi siitä, että Domus classica toimitti minulle 3 vyyhtiä juuttinarua. Sentin halkaisija ja luonnonvärinen vaalea. Juuri passeli tarkoitukseemme. Kirjoitin blogissani Juuttinarun saapuneen ja siitäkös alkoi jännitys ja kommenttien vyyhti. Mitä teen tästä ihanasta narusta?! 

Kerronhan minä sen, ja oikein ilomielin kerronkin. Varoitan kuitenkin, että osa kuvista on heikkolaatuisia, sillä ne otettiin kännykällä, nopeasti ja yöaikaan. Yritin kyllä parantaa kuvien laatua, mutta aika toivotontahan se on jos kuva on musta ja huonossa hapessa. 

Nyt kuitenkin itse asiaan! 


Hei, olen leijonanpent..ööh.. aikuinen leijona! Oikeasti olen kotikissa, mutta sitä ei nyt lasketa. Rakastan kiipeilyä ja raapimista. Minulla on ikioma raapimapylväskin olkkarissa. 





Mutta kuten huomaat, vaikka kuinka kurkotan ja yritän, en pääse kiipeämään kuin osan pylväästä. Loppupäässä ei ole juuttia! Siksi äiti kysyi apua Domus Classicalta, josko he auttaisivat äitiä ja saisin juuttia koko pylvään matkalta. 


Sitten Domus classican väki vastasi äidille ja lupasivat blogitestiin heidän juuttinaruaan riittävän määrän. sitten se paketti tuli ja olin aivan onnessani! samaan aikaan paketin kanssa sain myös pikkuveljen, sellaisen karvaisen, niinkuin minä, mutta leopardimaisen. Hänellä on vähemmän karvaa, kuin minulla, mutta enemmän, kuin nahkaveljelläni. Mutta ei nyt puhuta veljistä ja perhe-elämästä sen enempää.











Mä seurasin tosi tarkasti, mitä pylväälle tehtiin ja johdin niinku tätä projektia. Enhän voinut hyväksyä, että Domus Classican juuttia olisi väärin asennettu. Silloin saisi huonon kuvan tuotteesta ja yrityksestä. Mä nimittäin tiedän, että tollanen naru on vain parasta ja sitä tarjoaa vain paras liike ikinä! Suosittelen sullekin ja sun kissoillesi! Juuttinaruahan saa 5mm, 10mm ja 18mm halkaisijalta, eli just sulle tarpeisiisi. 


Lopulta se pylväs oli valmis ja enää piti antaa kuivua narun alla olevan liiman ja niittien tarrata kii kunnolla. Mä en olis malttanut enää odottaa sekuntiakaan, mutta oli pakko. Se vaati herkkuja! Mut sit se hetki koitti ja me päästiin mun uuden veljeni kanssa kiipeilemään! Tähän loppuun ne surkeat kuvat, mutta niissä on täynnä iloa ja energiaa! Niissä on riemua! Kato ite! 






yhteistyössä Domus classica

Kommentit

Ihanat veljekset <3 Hyvin näyttää juuttinaru toimivan ja hurjan korkealle jo pikkuinenkin kiipeää.
Manumiina sanoi…
Kyllä nyt kisuliinin kelpaa, kun on kunnon puu!!!
Hyvin toimii ja molemmilla rohkeutta ja energiaa riittää.
On muuten kestävä ja laadukas juuttinaru. Tälleen vajaa 5 vuotta myöhemminkin rispaantumista ei ole, vaikka kissoja on jo kolme ja hoitokissakin oli välillä. Kovaa käyttöä kestää.