kissa tulee taloon...

Murunen toi minulle GuineanLiisan. <3

Kissoja siellä, kissoja täällä. Joka puolella juoksentelee ihania vilkkilän kissoja. On kissakiiltokuvia, kissapostikortteja, askartelevien ystävien kissakimaroita ja kissoista valokuvia.. Valtavaa kissakuumetta kauan poteneena moni on kysynytkin jo, että eikö olisi aika ostaa kissa. Eikö olisi aika hankkia uusi tulokas perheeseemme ja antaa sen uuden killiäisen poistaa murheet edesmenneen kissamme menetyksestä. Eikö jo olisi aika antaa koti kissalle, joka on jossakin tuolla ja etsii juuri meitä, uutta kotia, turvaa...

Voi ystävät rakkaat. Me haluamme kissan. Me tulemme ottamaankin kissan. Me tulemme hakemaan pennun kotiimme ja antamaan sille rakkautta ja huolenpitoa yltäkylläisyyteen saakka. Me tulemme rakastamaan sitä veijaria, joka ensin saattaa olla hyvinkin pelokas ja arka. Kenties hyljätty, kenties yksin jäänyt. Kenties suuresta poikueesta, kenties yksi ja ainut. Emmehän me ilman kissaa yksinkertaisesti halua olla.

Kun haemme kissan kotiimme, se ei tule olemaan korvike meidän mustalle miehellemme, joka on aina ja ikuisesti sydämessämme. Meidän rakas, jonka hyvin ärhäkkä ja nopeasti levinnyt syöpä vei vuosi sitten, tulee aina olemaan sydämessämme. Uusi tulokas ei voi tulla tilalle. Uusi kissa tulee omana yksilönään ja ihan omalle paikalleen.

Kun haemme kissan, olipa se sitten ilmaiseksi annettu tai maksullinen, meillä on sitä varten rahaa kasassa tarvikkeisiin, ruokii, hiekkoihin, kastraatioon... Emme voi vaan ottaa kissaa ja odottaa, että se eläisi pyhästä hengestä ja olisi ikuisesti terve ja kaikki hyvin siltään. Se tarvitsee hiekkalaatikon ja leluja ja ruokakuppia jne..

Sitten, kun hankimme veitikkamme, me olemme itsekin läsnä tukena, turvana, sopeutumiseen opettamassa, leikkimässä, ruokkimassa... Me emme silloin ole menossa yhtään mihinkään reissuun tai muuallekaan. Me emme todellakaan laita pentua heti hoitopaikkaan!

Niin, sitten kun kissan otamme, sitten on kissalle kaikki valmista. Koti, johon on hyvä tulla. Juuri nyt tänään emme voi antaa tällaista edellämainitsemaani kotia. Emme nyt. Mutta pian. Sitten, kun sen aika tulee, alamme etsimään, missä se lapsemme onkaan. Sitten kerron ihan varmasti teillekin, kuinka homma etenee. ;)

Pieni ja suloinen... Kasvaa isoksi aikanaan


Kommentit

  1. Tuo odotuskin on todella mukavaa:) Miettii että millainen ja minkävärinen sitä sitten aikanaan tulekaan...

    VastaaPoista
  2. Niin on. :) Ja on sitä mietittykin. :D Välillä on naurettu asialle, että on se sitten ainakin toivottu, kun vuodenpäivät ainakin puhuttu siitä. :D Kyllähän ajatuksia on, miltä se voisi näyttää ja minkä ikäinen olla, mutta ei ne ajatukset aina kohtaa todellisuutta. aika näyttää, kuka vie sydämemme ja astelee pehmein tassuin elämäämme. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari