Siirry pääsisältöön

Kuolematon

Marko Kilpi: Kuolematon.



Nämä raiteet eivät tule mistään eivätkä ne johda minnekkään. Siitä huolimatta niillä on tehtävä.
Ollin päähän jää soimaan lause:
Mitä sä oikein pelkäät?

Sheferijim on haastanut lukemaan kirjoja. Olen jo oppipoikana matkalla kohti mestaruutta. Kirjastoreissulla Murunen noukki mukaan matkaansa Kuopiolaisen kirjailijan, Marko Kilven Kuolemattoman. Kirjalla on 7 päivää aikaa lainauksesta palautukseen. Ns. pikalainaus siis kyseessä. Meillä on nyt mennyt 3 vuorokautta, ja olemme kumpikin tämän kirjan lukeneet. Voisin siis käyttää kirjasta sanaa: Mukaansatempaava!

Aikuiset harvemmin ymmärtää, miten rajusti lapset perheväkivallan kokee. Jo pelkästään perheväkivallan näkeminen on äärimmäisen traumatisoivaa. Se on kuolemakokemus.

Kirjan päähenkilöt ovat poliiseja. Ammattitaitoisia, kunnianhimoisia poliiseja, jotka tahtoisivat muutakin, kuin pikkujuttuja. silti taas yksi pikkujuttu edessä... Vai onko sittenkään?

Kodin pitäisi olla turvallisin paikka maailmassa. Isän tai äidin pitäisi olla se, joka pelastaa kaikesta pahasta.

Lisäksi kirjassa vilahtaa palolaitoksen ammattimiehiä pelastamassa ihmisiä liekeistä ja turvaamassa poliisien tärkeää tehtävää henkensäkin uhalla, sairaalan henkilökuntaa aina rikollisia hoitavista hoitajista  ja lapsia suojelevista lasten syöpäosaston hoitajista patologeihin ja preparaattoreihin, joiden avullaan ruumiista selvitetään rikoksia. Psykologit ja psykiatrit selvittävät uhrien kokemaa. Jollekin ammattirikollisuus on ammatti. Jollekin äitiys tai isyys. Kirjan lopussa huipennus Kuopiolaisissa maisemissa vie mukanaan paikalliseen ostoskeskukseen ja siellä ammattikunta lisii vielä myyjien ja vartijoidenkin hahmoina.

Talo seisoo pitkään hiljaisena ja pimeänä. Ympärillä elämä jatkuu normaalisti. Ihmiset kulkevat ohitse, koiranulkoiluttajat, lenkkeilijät. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes joku alkaa epäillä, aavistella.
-Jonkin tehtävä on aina löytää. Jonkun tehtävä on paljastaa, mitä tapahtui. Paljastaa pahin mahdollinen painajainen. Avata ovi kysymyksille, joille ei ole vastauksia.

Mikään ei ole sellaisen jälkeen enää niinkuin ennen. Kaikki muuttuu. Kaikki loppuu, eikä mikään enää ala.

Kirjan kirjoitustyyli on helppolukuista ja lukijansa kiinnostusta ruokkivaa. Ensimmäinen kirja, minkä koskaan olen näin nopeasti lukenut.

Sitä kuvitellaan, että pahimmat ihmiset ovat paatuneita huumekauppiaita ja muita taparukollisia, mutta ne ei ole mitään verrattuna tavallisiin ihmisiin. Perheenisiin ja -äiteihin. Keskenkasvuisiin koulupoikiin.

Kuolematon kuvaa tapahtumat elävästi. Voin hyvin nähdä vapisevan äidin keittiössä selin itseeni ja pidättelevän suruaan, jota ei saa näyttää. Voin tuntea löyhkän lasipurkin kannen alta tai tallista. Nähdä verikerrostumien valumat. Voin tuntea pelon, kivun ja koko sen kerronnan, jonka Kilpi on teoksessaan kuvannut. Taidokas kirjailija!

Entä jos se onkin elossa!? Jos sitä on pidetty tarkoituksella hengissä? Syötetty, juotettu ja hoidettu. Jotta liha pysyy tuoreena. Jotta sitä päästään syömään uudestaan. Samaa uhria voi käyttää monta kertaa....

Luettuani Kuolemattoman, huokasin syvään ja kiitin siitä, että oma lapseni on kaidalla tiellä. Kiitin siitä, että uskallamme näyttää tunteemme ja uskallamme hakea tarvittaessa apua. Toisaalta lukemani herätti tunteita syvemmältäkin jostain kaukaisuudesta. Alitajunnasta. Kysyin itseltäni: Mitä minä pelkään?

Vanhempi konstaapeli Olli Repo joutuu todistamaan työparinsa Elias Kasken kanssa pikkurikollisen itsemurhaa. Kuolleen miehen asunnon pakastimesta löytyy pusseja, jotka sisältävät epämääräisiä jäätyneitä kappaleita. Samaan aikaan pienen pojan isää epäillään pahoinpitelystä, mutta tutkinta johtaa vielä vakavampien rikosten juurille. Vähitellen Repo ja Kaski tajuavat, että rikokset liittyvät toisiinsa ja kytkeytyvät laajempaan, vuosikymmenten taakse ulottuvaan vyyhtiin. Kuolematon on yhden yhteiskuntamme järkyttävimmän ongelman ruumiinavaus.


Kommentit

aino sanoi…
Huh huh! Melkoisen raju kirja. Ei ehkä ihan minun iltalukemista.
Funchis sanoi…
Kuulostaa luettavalta. Luin tämän herran edellisen kirjan, josta elokuva 8-pallo. Oli rankan elämän kuvaus sekin, mutta hyvä kirja.
Oikeastaan tulin kiittämään ihanasta ylläristäsi. Kiitos ! ! ! Upeita matskuja, sormia syyhyttäviä ja tulet näkemään niitä vielä käytössä. Kirjekuoresi ja jopa postimerkki niin upeat. Olet ihana !
Viltsu sanoi…
8-palloa en ole lukenut, mutta Murunen luki ja kuulemma ihan ok.
Onhan tämä raaoista aiheista ja ei millään muotoa herkille hermoille, mutta "raaempaa ja julmempaakin" tekstiä olen lukenut.
Toisaalta tämä kaikki on ihan todellista elämää alamaailmasta. Mahdollista.
Paloittelusurmat ja pedofilia ovat ihan todellisuutta. Valitettavasti.
Viltsu sanoi…
Kiitos Funchis. Olen iloinen, että palkintosi miellytti sinua. Niin mäkin susta. :)

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Joulukalenteri luukku 24 : ARVONTA ja sateenkaarikuusi

On Jouluaaton aika. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi! Olkoon Joulusi kiireetön ja häynnä rakkautta. 
Tänään pääset näkemään meidän tämänvuotisen sateenkaarikuusen ja osallistumaan Ruojonjuuren tarjoaman joululahjan arvontaan! Lahja ei kerkeä tälle eikä huomiselle illalle, mutta taatusti nautit siitä vähän myöhemminkin. 

Vaihtelemme kuusenkoristeiden väriä joka joulu. Viime jouluna oli ruskeaa ja kultaa, nyt sateenkaarikuusi vuorossa. Idea lähti rakkaan soulsysterini, Susannan lahjasta, joka vuosi sitten pursuili ihania värikkäitä kuusen koristeita. 

Osa koristeista on entuudestaan omia ja nähneet jo useamman joulun. Ja vaikka värikäs kuusi onkin nyt, mitään gayprideä tämä ei edustaisi. Sen verran hillitty kuitenkin. Osansa varmasti tekee valkoinen luminen väri pohjalla.


Tällä kertaa jätettiin isot pallot kokonaan pois. Nämä pienet pallot ovat kahdesta eri setistä. Toisessa oli erilaisia kultapalloja ja toisessa värikkäitä matta-ja kiiltäväpintaisia palloja. 

Kuusessa on joka kert…