Siirry pääsisältöön

Närästää, mutta ehkei pitäisi sittenkään...

Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että v-tuttaa ja kovasti tämä meidän kaupungin (liekkö muissakin sama systeemi? ) toiminta. Ihan kuin ei stressiä olisi entuudestaankin, niin vielä vaan lisää painetaan päälle!

Mielestäni on syvältä SIELTÄ tämä toiminta! Kaikessa eräpäivä ja viimeinen päivä ja H-hetki heti. Naurettavaa esimerkiksi kaupungin laskut, kun niissä eräpäivä on aina 2 viikon sisällä, ellei sitten postissa odottele ja eräpäiväkin siinä lyhene. Eräpäivää ei saa siirtää ja laskuja ei saa osamaksuna. Olkoon sitten kyse 20 eurosta tai 200 eurosta.

Lisäksi vaikkapa venepaikan hinta on noussut 100% 5-6 vuoden aikana! Sen lisäksi jos alat vaihtamaan paikkaa, saat soittaa vasta 29.4. vaihtoasian tiimoilta. Saat tyypit kiinni iltapäivällä ja sieltä ilmoitetaan, että vanha venepaikka on oltava tyhjänä huomenna! Tai viimeistään hyvissä ajoin 1.5. , pyhäpäivänä! Kun uusi jo tulee tuomaan venettään siihen! HALOO! Mistä saa trailerin pyhänä?! Mistä saa vapaapäivän huomiseksi?! Ai että minua ottaa pannuun! Nyt saisi teevedet keitettyä ihan omasta takaa! Energian säästöä!


Eräs henkilö lupaili minulle tarotkortteja, kun hän ei niillä itse mitään tehnyt. Innoissani odottelin, että vihdoinkin saan ne. Onhan ne olleet mielessäni jonkun vuoden. Vissiin viimeiset 20 vuotta. :D Ei vaan ole ollut mahiksia ostella, kun raha menee aina johonkin tärkeämpään. No, sain ne tuossa viime viikolla ja ihan tavalliset pelikortit ne olivat. Erilaisin kuvin vaan. Huvitti, että kyseessä on Taiwanissa tehdyt espanjalaiset kortit. ;) No, en nyt sitten pääse katsomaan tulevaisuutta parin päivän päähän, että kuinka tuo koko jupakka tulee toteutumaan. Saammeko 200 euron laskun siitä hyvästä, ettei vene lähde oikeaan aikaan vai onko venepaikka vapaana vielä pari päivää, että saammekin vaihdon sovittua ok. Vai pitääkö tässä alkaa kahdestaan roudaamaan venettä ja telaa ja pukkeja metsään, josta hakisimme ne sitten lauantaina?! Ja jos niin, niin kuinkahan kamalassa kunnossa sitä olisinkaan sen jälkeen tai kuinkahan me se kaikki saatas metsästä pois sitten?! 

Että mua sieppaa... 
Kyllä kai näilläkin korteilla ennustaa voisi. Tai tiedän, että voi, mutta taidan kuitenkin jättää tekemättä sen. 



Nyt yritän keksiä keinoa, kuinka rauhoittua ja kuinka saada ajatukset muuhun. Eihän mikään stressaamalla ja murehtimalla paremmaksi muutu.

Muistelen eilen myöhään tullutta dokkaria, jota katsoimme. Siinä kerrottiin muutaman trans-henkilön elämästä. Kaapista ulos tulosta, sukupuolen korjauksesta, tulevaisuudensuunnitelmista... Kun miettii heidänkin elämäänsä, jokin tällainen oma huoli tuntuu niin pieneltä kaiken sen heidän kokemansa rinnalla.

50% trans-ihmisistä kokee väkivaltaa sen takia, että ovat mitä ovat. Ettei heitä hyväksytä ihmisinä. Ihan järetöntä!!! Kuinka kukaan voi omalla olemassaolollaan loukata toisia tai olla niin kamala uhka erilaisuuden takia, että pitää käydä käsiksi tai jopa tappaa?! Onko ihminen niin paha ja epävarma omasta minuudestaan, ettei voi hyväksyä erilaisuutta!?

Se, että ajattelet jostakin niin, ettei se ole oikein tai ettet hyväksy tai vetoat uskonnolliseen kantaan tai mitä vaan muuta, ei mielestäni oikeuta arvostelemaan toisia ja heidän valintojaan. Ei myöskään käymään käsiksi tai heittämään missään muotoa kiveä heitä kohti. Meistä kukaan ei ole täydellinen! Meistä kukaan ei ole samanlainen! Meistä jokainen on saman luojan luoma tai samasta alkuräjähdyksestä syntynyt. Ihan sama, kuinka. Joillakin on sairautena syöpä, joillakin epämuodostunut nenä, joillakin väärä kroppa, joillakin kuusi sormea, joillakin diabetes, joillakin mielenterveysongelmia... Joku on sairastunut itsekkyyteen ja agressiivisuuteen. Jokaista pitäisi auttaa ja olla tukena, hankkia apua tai jotain, mutta ei me saataisi kääntyä väkivaltaan tai uhkaan toisia vastaan.


Tuossa dokkarissa oli surullisia kohtaloita, mutta myös iloa ja onnea, rakkautta. Kauniin pariskunnan häät ja miesporukan golffausta. siinä oli lojaaliutta ja perheen tärkeyttä. Uskoa paremmasta ja toiveikkuutta. Ehkä minäkin yritän rauhoittua ja istahtaa hetkeksi partsille lepotuoliin ja katsella pihapuussa pyrähteleviä räkättirastaita. 

Tänään on myös atc-askartelua, haasteiden valmistelua, lepoa ja kipujen kanssa elämistä. Eilen oksentelin kivusta, tänään toivon mukaan neuropaattinen kipu pysyy aisoissa. Puran ehkä yhtä kassia, missä on perinnöksi saamiani askartelujuttuja. 

Maailma on paha. 
Maailma on myös hyvä. 

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minä ostin 20e,täältä nuo tarotkortit tuskin olen laatikkoa avannut,pitäisi perehtyä niihin kaikkiin kiehkuroihin jota en ole tehnyt! Tuo mua kans huvittaa että ollaan laittamassa ihmisiä jos johonkin kaavaan jokainen saa olla transu jne.Rikkauttahan se on että meitä on monenlaisia eikä kaikki niihin kaavoihin kangistu,ei se luonne ihmiseltä mihinkään katooa oli sitten mikä hyvänsä! Nea
Vilimarika sanoi…
Taroteissa on omat haasteensa, mutta ovathan ne myös kauniita kortteja. :) Samoja hintoja olen minäkin niitä nähnyt. Huih.
Ihmettelen, miksi edes kenenkään suuntautuminen tai sukupuolellisuus on niin tärkeää?! eikö se ole tärkeintä, että olemme ihmisiä! Ja että jokaisella olisi joku, ketä rakastaa tai olla yksin, jos haluaa?!
ps. transu-sanasta saan karvat nousemaan pystyyn. Se on haukkumasana. vink vink. ;)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…