Hae tästä blogista

Lääkärin lopullinen puhelu

EDIT: "ADRESSI" aiheeseen liittyen. Saadaankohan uudelleen kasaan tarpeeksi nimiä?! Saa jakaa! Saa allekirjoittaa!



Sitä ollaan taas alkutekijöissä lääkäri-asioiden suhteen. Tästä lähtien TK-omalääkäri jatkanee sairaslomaa ja kirjoittaa lääkkeet.Jos katsoo tarpeelliseksi. 

Mitään ei vaan ole tehtävissä ja vahvempiin lääkkeisiin emme voi ryhtyä tulevan toleranssin vuoksi.
Ei enää sairaalan lääkäriä eikä mitään suunnitelmia. 

Diagnoosimuutoksia ei tule ennen kuin sairaudet edenneet ja tehneet uutta tuhoa. Tämä myös tarkoittaa sitä, että monilla samanmoinen tilanne olisi korjattavissa, mutta koska olen niitä epäonnisia, joilla tilaa ei voida korjata, kela tuijottaa vain sitä, että olen yleisesti ottaen samanlainen kuntoutettava, en yksilö/vähemmistö/tietty prosenttimäärä joilla tilanne ei korjaannu kuntoutuksella tai lääkityksellä. Lohduttaako se sitten minua?! No ei! Eli lähitulevaisuudessakaan en saa työkykyä, toimeentuloa enkä ennenkaikkea kipujen lievitystä yhtään enempää, mitä nyt on. 

Vetää sanattomaksi, vaikka tiedossahan tämä oli. Mikään kun ei muutu.



Vastavärit


Askartelutaivaan haasteessa DT-työni oli tämännäköinen. Aiheena vastavärit. 
Joko sinä olet Askartelutaivaassa mukana tai tässä kyseisessä haasteessa?




Kellot siirretty kesäaikaan


Maaliskuussa vaihdettiin kellot kesäaikaan. Kevät tekee muutenkin tulojaan. Odotan ensimmäisiä lintuja pihapuiden oksille pesänrakennuspuuhiin ja oravien talvipeitteen muuttumista ruskeaksi. 


Maaliskuussa joillakin on havaittavissa kevätväsymystä tai jopa kevätmasennusta. En tiedä, olenko tähän ryhmään kuuluva tänä vuonna. Normaalistihan kevät on aiheuttanut minussa iloisuutta ja voimavarojen karttumista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että jokin osa minusta on yhä talviunessa. 


Maaliskuu on Apriksella juhlan aikaa. Sen innoittamana tein tämän korttini ja halusin sen tuoda julki teillekin. Kortti kertokoon ajatuksistani keväästä ja maaliskuusta sekä juhlistakoon Apriksen blogia. Kuvastakoon se myös kevään puhkeamista kukkaan ja värien ilmestymistä maailmaan. 


Meillä ei muuttolintuja vielä ole näkynyt, mutta pian ne varmaankin tulevat. Maa on sula ja aurinko paistaa kauniisti siniseltä taivaalta. 


Kiitos ja Onnea!

5 kuvaa arkielämästäni osa 5

"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"

Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!

Kuva 5/5

Se olisi sitten tässä viimeinen arkinen bloggaus. Niin ja viimeinen haaste jollekin. Kelle, se selviää lopussa. 


Kovin nopeasti tämä 5 päivää on mennyt. Lisäksi kuvia tulisi vaikka ja kuinka, jos vaan viitsisin kuvailla ja julkaista niitä täällä, mutta kun tarkoitus oli että joko 5 kuvaa päivän aikana tai kuva 5 päivän aikana. Ja minä olen jokainen päivä julkaissut jo monta kuvaa. :D Siitä tuskin rangaistaan. 

Päivän puuhia ovat tänään mm. ruuan laitto ja siihen perunat keitettävä. Tänään teen poikkeuksen ja keitän perunat kuorineen. Meillähän normaalisti keitetyt perunat on keitetty ilman kuoria. Nyt ajattelin, että keitän kerralla enemmän ja huomenna syömme pyttipannua. Syystä että huomispäivä tulee olemaan kivuliaampi taas kuin tämä päivä ja todella hankala päivä, joten en todellakaan haluaisi seisoa hellan äärellä yhtään pitempään, kuin on pakko. 


Seisomisesta puheenollen, tällainen on varajalkani, jonka kanssa kuljeskelen välillä. Mahdollisimman paljon tietysti ilman varajalkaa, mutta on niitä hetkiä, että heittelehdin ilman tuota päin seiniä. Välillä on mustelmia kehossa jo sen takia, että seinät hyökänneet päälleni. 


Myöskin lääkkeiden jako on tälle päivälle ohjelmassa. Jaan aina kerran viikkoon suun kautta otettavat lääkkeet dosettiin. Ei tarvitse joka päivä rohmuta monia pilleripurkkeja ja pitkin päivää. Tuollainen yksittäisrasia on sitten helppo ottaa yöpöydällekin mukaan ja ottaa aamulääkkeet ennenkuin nousen sängystä. Helpottaa aamuja kovasti. Samaten reissuun lähtiessä tai vaikka vaan kauppaankin, niin rasia mukaan. Päivittäin minulla on käytössä toistakymmentä pilleriä, joten aiheellinen pakkaus tuo dosetti. 


Ja askartelu. Tässä hieman vilautankin tämän päivän tehtävääni. Tosin en todellakaan näytä kaikkea! Osa jääköön pimentoon vielä, etten paljasta liikoja. ;) Kaikki ajallaan, kaikki ajallaan.

Haastan arkisia kuvia kuvailemaan:



5 kuvaa arkielämästäni osa 4

"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"

Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!

Kuva 4/5


 Makuuhuoneemme kutsuu minua tänään erityisen paljon. Erityisesti sänky ja rentoutuscd. Voimat eivät riitä pystyssä pysymiseen koko päivää, joten anna itselleni luvan levätä ja rentoutua. Ottaa reilun tunnin mittaisen hetken makuuasennossa, silmät kiinni ja päästäen mielikuvamatkan alkamaan.






















Pää painuu tyynylle. Allani patjana piikkimatto ja kevyt huopa päälläni. siihen voin rentoutua, siinä voin ajatusten antaa tulla ja mennä omalla painollaan. Ja lopputulos on toivon mukaan hyvä, rentoutunut ja keveä.




















Haastan arkisia kuvia kuvailemaan:

Keväinen henkäys ja epäonnistuneet kuvat

Aina ei valokuvat onnistu. Tulee liikaa varjoja, valoisuutta, liian tumma tausta, tärähtää liikaa... Tämän bloggauksen kuvat ovat nimenomaan näitä epäonnistuneita otoksia. 

kuvassa hiillos

Keväinen aurinko luo säteitään jo lämpimästi ikkunan läpi huoneistoon. Pölykoiria vilistää lattioilla, harmaa seitin ohut matto kaappien päällä ja ikkunoissa. Istahdan hetkeksi parvekkeen tuolille, suljen silmäni ja annan lämmön ja valon täyttää sydämeni ja mieleni. Ajatukseni pölyhahtuvista siirtyy kauniimpiin asioihin keväässä. 

Mieleeni tulvahtavat edelliskesien kauneimmat muistot. Samoin järven ulapalla laineiden liplatus veneen kylkeä vasten ottaessani aurinkoa täydessä hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Jostain saattaa lokin kirkaisu kantautua korviini, jostain kalan hento molskahdus saalistaessaan ötököitä veden pinnalta. Nautin elämästäni siinä hetkessä. 

Muistoistani tulvahtelee parveketuolin lämpimässä myös kesäpäivä unelmiemme kesämökkireissulta viime kesänä. Suuri saalistajamme oli vielä silloin elossa ja nautti elämänsä parhaimmat viime hetket kanssamme. Rakas menehtyi kuukauden päästä. Ne muistot kesältä kuitenkin saavat yhä hymyn huulilleni, vaikka samalla kirpaise suuri suru ja ikävä rinnasta. Vuosi on tehnyt tehtävänsä ja antanut rauhan sisimpääni. Luvan hymyilläkin. 

Partsin alta kulkee lapsi äitinsä kanssa ohi. Lapsi kiukuttelee ja lällättelee äidilleen. Hyvä jos vielä oikeasti osaa puhua kunnolla. Vaippahousu. Äitinsä maanittelee lasta luokseen. "Tule tänne, etkö tulisi, tulisit nyt" Samalla lapsi juoksee muutaman askeleen äitiään edellä koko ajan karkuun, äiti kädet ojossa perästä. Katselen heitä hetken ja tuhahdan mielessäni; "Älä anna sen lapsen pompottaa itseäsi! Pysähdy ja sano topakasti, Nyt lähdetään kotiin! Ja jollei tule, lähde itse kävelemään kotia kohti! Kyllä se lapsi oppii siihen, että toteltava on, tai jää yksin. Onhan oppinut tuollaiseen jahtaus-leikkiinkin". Katselen vielä hetken kilpajuoksua ja suljen taas silmäni. Tehkööt miten tekee. En puutu toisten kasvatusmetodeihin. 


Kuvassa Puijontorni


 Palaan ajatuksissani tähän hetkeen. Mielessäni pyörii tuhat ja yksi asiaa. Sekamelskassa on mukana niin hyviä asioita, kuin mieltä painaviakin asioita. Haluaisin olla aina iloinen ja positiivinen, mutta välillä ne ikävyydet vaan tuppaavat nousta pintaan ja silloin ne on pakko käsitellä pois.

Mietin ainaista päänsärkyäni, hartiajomotusta ja kurkkukipua. tunnistan kipujen olevan yhteydessä toisiinsa jollakin tavalla. Säteilykipua hartioissa ja päässä. Kurkkua koskee aina, kun lääkitys alkaa vähentyä verestä. Miksi? Mitään ei näy suun kautta. Onko jotain vakavempaa? Pitäisikö käydä lääkärissä vai olla käymättä? Onko lääkkeet ärsyttäneet nieluani? Voiko siellä olla syöpä? Kaikenlaiset ajatukset tulvahtavat päähäni hyökyaallon lailla. Minä vihaan lääkärissäkäyntejä, joten en halua mennä sinne turhan päiten valittamaan. Haluan odottaa ja katsoa tilanteen kehittymistä. Muistelen, milloin kurkkuuni alkoi sattua ekaa kertaa... Muistikuvissani pääsen viime syksylle saakka. Alku talveen? Niin tai näin, kyllä se tästä...

Pakotan ajatukseni muihin asioihin. En halua lietsoa itseeni turhaa hysteriaa. Olen todella väsynyt monien valvottujen öiden vuoksi. Eilen illalla sain nukutuksi päikkärit ja hieman päätäni selkeämmäksi. Ajatukset hakeutuvat takaisin kevääseen ja kauniisiin ajatuksiin.

Koskakohan ikkunan taakse pihapuuhun tulevat pesijät ja tekevät poikaset? Tuleekohan ne vanhaan pesään vai onko tuo hylätty kokonaan? Olisi niin mukava seurata uuden elämän alkamista ja kehittymistä partsin ikkunan takaa ihan katse-etäisyydeltä.

Olemme istuttaneet kukkiakin kasvamaan ja niiden pienten ihmeiden, uuden elämän versot ovat jo nostaneet päänsä. On niin upeaa ja käsittämätöntä, kuinka kuka tahansa meistä voi synnyttää uuden elämän maailmaan. Vaikka sitten kukkasen muodossa.

hiillos, jossa liekkejä

Kun silmäni ovat kiinni, näen vain kirkkaanpunaisia välähdyksiä. Naurattaa ajatus siitä, että silmät kiinni tuijotan omia silmäluomiani, eikä näky ole mitenkään kaunis. Samassa ajatus livahtaa taas raiteiltaan ja huomaan ajattelevani ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka toisia tulisi kohdella. 

Kuinka kukaan voi olla niin itsekäs ja kiero ja oman etunsa tavoittelija, että käyttää toisia hyväksi? Millainen ihminen käyttää hyväksi vähävaraista tai muuten heikompaa yksilöä? En tietenkään ymmärrä minkäänlaista hyväksikäyttöä. Olipa rikkaalta tai keltä tahansa viety omaisuutta tai mitä vaan, mutta jotenkin vielä se, että vähempiosaiselta viedään oamisuutta, jätetään velat maksamatta tai höykyytetään muuten tekemään asioita itsensä puolesta. Mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu?! 

Alan voida pahoin pelkästä mielipahasta, joten nousen istumaan pystympään aurinkotuolissa. Katselen hetken pihalle ja näen lumien sulaneen lähes kokonaan pois. Maa on hiekkapölyn peitossa. Ei kannata pestä ikkunoita vielä. Olen armollinen itselleni ja lupaan, ettei minun tarvitse stressata pölyjen takia. Pyyhin ne sitten, kun jaksan ja olen paremmassa kunnossa. Nyt en jaksa. Olen vaan niin väsynyt, kivulias ja voimaton. 

Annan kevään auringon vielä hyväillä mieltäni ja hymyilen. Pian, hyvin pian voisin nähdä ensimmäisten kukkasten puhkeavan kukkaan pihallakin. Puissa silmujen kurkistelevan ihmeissään maailmaa. Oravien talvipeitteen vaihtuvan ruskeaan. 

Kävelen sisälle ja aloitan askartelemaan atc-kortteja. Tulossa taas huhtikuu ja sen tiimoilta tehtävä jonkin verran tietynvärisiä kortteja, tietyiltä kirjaimilta. ;) 

Kevätpäiväinen tervehdys. Kellot on siirretty jo oikeaan aikaan. 




5 kuvaa arkielämästäni osa 3

"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"

Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!

Nyt ollaan jo menossa 3/5 kuvissa:


Päivän askareisiin on kuulunut leipominen. Minä väänsin pullia, Murunen sämpylöitä. Harjoitushan tekee mestariksi, sanotaan, siispä minunkin pullani ovat kerta kerran jälkeen kauniimpia ja maukkaampia. Hyvä minä!


Onnistumisen iloa sain kokea nimenomaan sokeripullien suhteen. Kaukainen muisto enää siitä, etten osaisi pullaa leipoa. Onhan se rankka projekti, mutta kannattavaa. 


Viimeksi tehdessäni voipullia niissä oli ihan liian vähän voita. Siispä nyt laitoin todella paljon enemmän voita jokaiseen ja taisipa pullan kokokin olla pienempi. Tällä kertaa voita sitten oli ihan liian paljon. Pullista tuli omituisen näköisiä ja suorastaan ne uivat voissa. näitä ei siis suositella dieetillä oleville vieraille. Onneksi itse en ole dieetillä. :D 

Vaikka pullat ovatkin rumia, maistuvat ne ihan ovelilta, hyviltä. Silti ehdottomasti liikaa voita. Katsoessani näitä pullia, tuli yksi sanonta mieleeni: Leipurin unelma! Ja siihen liittyi jokin aloitus, mutta millään en nyt saa päähäni, mikä se oli... ;) khih khih


Sämpylät onnistuivat täysin. todella kauniita, kiiltäviä ja maukkaita. nam nam. Näissä on käytetty 3-viljan jauhoja. 

Nyt kun näitä herkkuja, etenkin "voivit..." siis voipullia syödään, saattaa ulkomuoto muuttua hyvinkin reippaasti. Tässä kuva jälkeen Viltsun pullien. 




Haastan arkisia kuvia kuvailemaan



Tervetuloa uuteen Inspirationiin!

Tervetuloa uudistuneeseen blogiini. Toivottavasti tykkäätte. Itse ainakin olen haltioissani, sillä nyt t blogini on mielestäni selkeä, moderni ja houkutteleva. Onko se sitä sinusta?

Tutustu rauhassa blogini tarjontaan. Ylhäällä blogin nimen alla ovat tutut sivupalkit, joista löytyvät kauppani, Inspis-haasteblogi, Viltsun toiveet sekä arvonnat-sivu. Oikealta sivusta löytyvät niin inspiration haastaa!-haaste kuin vanhemmat bloggauksenikin.

Ainahan uudistus vaikuttaa hankalalta tai sekavalta, kun kaikki on uutta, mutta periaatteessa vain väritys on vaihtunut, asiat ovat samassa paikassa ja samat yhä edelleen.

Mä olen NIIIN innoissani tästä!

Lisäksi blogin kuvaus on päivitetty, sillä haluan blogata muustakin, kuin vain nyyhkytarinoista. Positiivisuus olkoon jatkossa blogini päällimmäisin asia. Olkoonkin sitten pohdinnoissa, askarteluissa, muodissa tai missä tahansa.

Tervetuloa toistekin ja laittakaan sanaa kiertämään, että ystävännekin osaavat tulla Inspirationiin! Olisi hienoa saada kesään mennessä 100 lukijan raja täyteen.
Samalla voivat hekin osallistua Inspirationin haasteisiin tai vielä voimassa olevaan "ARVONTAAN!"



5 kuvaa arkielämästäni osa 2

"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"

Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!

Kuva 2/5


Pyrin valmistamaan itse omat herkkuni ja ruokani. Näin saan halvemmalla enemmän ja parempaakin. Meillä toki jogurttejakin tykättäisiin syödä, mutta olemme huomanneet sen, että ensinnäkin hyla- ja laktoosittomat jogurtit ovat kalliimpia kuin tavalliset jogurtit ja toisekseen ne maistuvat melko happamilta verattuna tavallisiin. toisaalta äklömakeat tavalliset jogurtit ovat jo ehkä liiankin makeita. 
Jos nyt kuitenkin jogurttia ostan itselleni, mieluiten söisin Activiaa, Oloa tai Kreikkalaista jogurttia. Myös Lohkeavat ovat hyviä. Harmi vaan, että yksi jogurttipurkki, annoskoko, maksaa lähemmäs euron kappale! 



Suosin siis itse tehtyjä välipalajuomia. Litran maustamaton jogurttipurkki maksaa alle 2 euroa ja siitä saadaan kummallekin tehty todella monta annosta ISOJA välipalaherkkuja. 
Tällä kertaa tarjolla on mansikka-banaani-Smoothieta. Laitoinpa itselleni vaahtokarkinkin tuohon päälle juhlan kunniaksi. 

Juhlan? arkikin voi olla juhlaa! Me juhlimme silloin, kun mahdollista. Vaikkapa sitten kilistäen vesilasia tai kahvikuppia. voimme juhlistaa yhdessä oloamme, terveempää hetkeä tai kevättä. Me emme tarvitse merkkipäivää tai suuria bileitä nauttimiseen arjen keskellä. Eikä meillä mitään mahiksia olisikaan biletyksiin. siis sellaisiin, mitä yleensä bilettämisellä tarkoitetaan. 

Meillä on hyvä olla tänään. 


Arkeen kuului myös rullaverhon vetonarun punomista. 


Aikani tuskailin pitkien narujen kanssa, kun meinasivat mennä solmuun keskenään. sitten laitoin ne tyhjiin purkkeihin ja jo toimii!


Toinen pää on puristimella kaapin ovessa kiinni. 


Pyykkipoikaa käytin välillä taukoa pitäessäni apuna, ettei jo punottu nauha lähtisi purkautumaan. 
Tällaisia puuhia tällä kertaa. 

Haastan arkisia kuvia kuvailemaan


5 kuvaa arkielämästäni

"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"

Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!

Kuva 1/5:


Meillä on ongelma. Sen ongelman nimi on laadukkaiden lusikoiden ja haarukoiden ruostuminen. Näiden merkkituotteiden oletettiin kestävän jollei nyt ikuisesti, ainakin lähemmäs hamaan tappiin asti. Ruostumaton teräs kyseessä ja kuten kuvasta näkyy, ruosteessa ovat! Eihän näitä voi käyttää! 

Kuvan lusikka on jynssätty ruosteesta niin puhtaaksi kuin mahdollista. On keitetty, pesty, kiillotettu... Kaikkea kokeiltu, mitä osattu. Saatiin suurin osa pois. Yrityshän oli saada näistä vielä käyttökelpoiset välineet. Turhaan. Nämä välineet ovat meillä olleet nyt noin 2 vuotta ja tässä kunnossa ovat. 

Tänään Murunen soitti Fiskarsille ja kyseli, kuinka toimitaan. Kuulemma tulisi käyttää näitä nyt sen aikaa, että se ruoste taas on siinä mittakaavassa, missä oli ennen "kiillottamista". Sitten palautamme ne Fiskarsille ja siellä tekevät tutkimuksensa ja päättävät, onko vika tuotteissa vai asiakkaassa itsessään. Jep jep. 

Ja näiden välineiden takia hävitimme ikivanhat, rumat välineet aikaisemmin pois! Olihan ne rumat ja tummuneet, mutta sentäs RUOSTUMATTOMAT! Argh! Laatu ei aina takaa hyvää lopputulosta. 


Haastan arkisia kuvia kuvailemaan 




sormusasiaa ja sain kenkää


Kerroin projekteistani, joista yksi on korutaulun uusi kuosi. Olen jo aika pitkälle sitä saanut tehtykin, mutta koska se on yhä työn alla, on koruni jossakin muualla. Tässä jo katselin kaulakorunippua, että periaatteessa ne ovat aika kaunis sisustuselementtikin tuoltaan. Harmi vaan, ettei niitä tuollaisesta nipusta viitsisi alkaa käyttöön ottaa. ainahan se on alimmaisena se koru, mitä tarvitsisin. 

Lupasin myös kertoa, mitä muuta olen saanut, kuin sushia. 


Sain ihanan paketin minkä sisältö oli arvoitus kotiin saakka. Ja kun avasin paketin, siellähän olivat nämä ihanat kengät! Hämmästelen suuresti sitä, kuinka joku toinen osaa ostaa minulle sopivia vaatteita tai kenkiä, sillä itse koen sopivien löytymisen haasteellisena. Kengissäkin esimerkiksi ongelmana on se, että joko ne tippuvat kantapäästä tai ahdistavat jalkapöydästä tai painavat varpaita tai jotain muuta. Jollei muuta vikaa, niin kovat kävellä tai hinta viimeistään. Niin, se se taikasana taitaa olla. Hinta? Ei täällä meilläpäin ainakaan ole 10 eurolla kovin täydellisyyttä hipovia kenkiä. Sehän se on se hintaluokka, johon rahkeet riittää sen kerran 3-5 vuodessa. Jos sitäkään.


Nämä ovat niin ihanat! Todella hyvät jalassa, pehmeät ja joustavat kävellä, upean väriset ja kevyet. Sopivat minulle niin hyvin! Minullahan on punaiset housutkin, joten tänä keväänä ja kesänä olen muodin mukainen kerrankin! Nämä kengät sitäpaitsi tuntuvat kestäviltä! Ei taida tarvita miettiä kenkäasioita ihan heti! Olen niin onnellinen näistä!

 KIITOS ENKELI! 


Lopuksi vielä sormusasiaa. Mitäs tykkäät? Eikös olekin keväinen ja kaunis? Tämä sormus löytyy myytävistä koruistani.



Kärsivällisyys

RUNOTORSTAI SEKÄ VALOKUVATORSTAI


Kärsivällisyys on yksi hyveeni ja siitä olenkin ylpeä itsessäni. tokihan on niitäkin asioita, joissa kärsivällisyyteni on koetuksella ja pinna palaa hetkessä, mutta yleisesti ottaen olen kärsivällinen ihminen. Välillä ihan huvittaa huomata, kuinka paljon kauemmin kärsivällisyyteni riittääkään jossakin tuhraamisessa, missä muilta on jo aikapäiviä sitten palanut käämit. :D 


Kärsivällisyyttä vaaditaan myös keväisin istutushommissa. Meillä on jo mullat vaihdettu viherkasveille, mutta tänään laittelin ruukkuihin tuota "papanaa". Jotain koristeraettahan se on. 


Myös maalaamani kivi pääsi ruukun pinnalle. 


Meillä kärsivällisesti on odoteltu kukkalaatikossa tapahtuvaksi jotakin elämään liittyvää. Vihdoin on parikin uutta elämää syntynyt maailmaan ja nyt vaalitaan vauvoja hartaudella ja sillä kärsivällisyydellä. Samatenhan meillä on moni kasvi täällä kasvatettu ihan siemenistä alkaen itse. traakkipuita tulisi koko ajan lisää, mutta pakko on jo rajoittaa niiden tuloa. Jospa tuo rae estäisi nyt lisääntymisen.

Mutta joo, tämä kukkanen olikin sitten mysteeri. Ei nimittäin muisteta, mitä kukkia näistä olisi tulossa! Muistikuvia olisi että olisi ollut AhkeraLiisa, mutta se siemen tai mukula ei ole netin kuvan näköinen. Kukka on saman tyylinen mitä mukulapussin kyljessä oli. Pitkulainen "toukan näköinen" mukula oli sahanpurussa. Vaikeapa sitä on vielä arvuutella. Kunhan kukkivat joskus, laitan kuvan ja kyselen apujanne sitten. 



Kärsivällisyys, 
joskus sitä on yksinäisyys. 
Osata olla itsensä kanssa. Hiljaa. Tekemättä mitään. 

Joskus se on massaa. 
Ihmisvilinässä kulkemista. 
En voi olla minä itse-periaatteella.

Kärsivällisyys. 
Meissä jokaisessa sisäänrakennettuna. 
Silti toisilla hakusessa. Ruosteessa?
Pinna katkeaa. 

Lasten opastamista, naapurisovun hieromista.
Kynsien kasvatusta, sataan laskemista. 
Olkoonpa missä tahansa, olkoon olemassa.

-Vilimarika- 
Copyrights!

Kerran elämässä maistuu sushikin

Kerran elämässä tulisi jokaisen miehen kysyä: 
"Tahdotko tulla vaimokseni?"

Näin väittää kirja. Itse olen hieman eri mieltä. Jollei ole sitä sellaista kumppania, jonka kanssa OIKEASTI haluaa elää yhdessä, Ihan kokonaisen elämän, silloin ei pidä kosia ketään. Kaikki eivät vaan ole edes pariutuja-tyyppejä! 

Onnettomia avioliittoja, eroja, perheväkivaltaa, alistamista... Avioliitto tai ei, ei se suhde naimakaupoilla parane. Jos suhteessa on jotain vialla, ratkaisu on jossain ihan muualla, kuin avioliitossa tai kihlautumisessa. Kuitenkin melko monesti olen itsekin kuullut ne sanat; "olimme eroamassa, mutta saimme sovittua ja menimme kihloihin". 

Jos avioliittoon kuitenkin oikeista syistä on matkalla ja rakkaus ja toisen kunnioitus ovat kunnossa, silloin sen tunteen soisin jokaisen sitä tarvitsevan ja halajavan tuntevan. Tottakai rakkauden tunne on upea! se tunne, että välität ja arvostat toista. Se kun toinen on sinulle parasta ja sinä hänelle. Kyllä se tunne on jokaiselle ihana tunne... Jollei ole erakkoluonne tai vaikkapa ihmisiä kammoksuva.

Otapa tästä nyt selvää. ;)


Tämä joutaa korttiin-haasteessa Silpputehtaalla vuorossa uusi viikko ja siihenpä tämä kortti sopii hyvin. Olen siivoillut verstasta ja päättänyt "tuhota" vanhemmasta päästä tarvikkeita pois. siis kortteihin käyttää. uudemmat saavat odottaa vuoroaan. Haluan silppulaatikon silput vaihtuvan, kuvien jämäpalat käyttöön ja stanssatut kuviot kortteihin. eikä vaan uutta silppua silpun päälle laatikkoon. 
Siispä tämän kortin tarvikkeet ovat tätä TJK-tuotosta. 

Pikkupalanen paperia, boordi-paperinauha, stanssattu sydän, nappikoristekuva, stanssattu kisu, naisen kuva ja kiiltokuvasta jäänyt kukan nuppu sekä kukkakimpun oksapalanen. siinä tämän kortin TJK-tuotteet. Lisäsin vielä kimalleliimaa korostamaan korttia. 

"Morsian"


Katsoppas, mitä ihanaa posti toi tänään! Ja tässä on vain osa tuotteista! Sushi-tarvikkeita, suklaata, viherpippurikastiketta, muroja....




Kuvioleikkureita, kuvioteippiä....

Tällaista ihanuutta arkeemme kesken kaiken. On kyllä ilo ja onni tuntea ihminen, jolla on sydän paikallaan. Ilahduttava ruoka-tarvike-paketti, kun muutoin rahat ovat tiukilla. Kiitos sinä ihana ystäväni!

Huomenna esitelen toisen ihanuuden.. ;)


Erilaiset enkelit

Tietänetkin, etten välitä enkelikiiltokuvien enkelihahmoista. Minulle ne ovat ihan se ja sama. Se ei tarkoita sitä, ettenkö uskoisi enkeleihin. Ettenkö arvostaisi heitä oikeasti. Puhun kuvista, en oikeista hahmoista. Mutta erilaiset enkelit kiehtovat omalla rujolla ja karulla olemuksellaan erilaiset enkelit vaan vetoavat kuvina enemmän. Erilaiset enkelit, kuten punaiset puvut yllä tai mustaan pukeutuneet. Siipirikkoenkelit. Mies-enkelit. enkelit, joilla mielessä ihan muut asiat, kuin neitseellisen puhdas auttamisenhalu. Ja puhun nyt nimenomaan kuvainnollisista hahmoista, taiteesta. Tiedänhän minä itsekin enkeleitä tavanneenani, että niitä puhtaita rakastavia enkeleitä ON olemassa.

Tänään kuitenkin nämä erilaiset enkelit inspiroivat minua musiikillisesti. Samalla, kun mietin hallituksen tekemiä säästöpäätöksiä. Samalla, kun iloitsen siitä, ettei tuloni pienene, samalla suren, että menoissa se tulee näkymään ja työttömillä ja lapsiperheillä. Entä ministetit ja heidän palkkansa? Miksi niistä ei voi leikata mitään? Miksi aina vähempiosaisilta?
Koska vähempiosaiset ovat suurin ryhmä! (?)

Musiikkia enkeleistä,

Olkaapa hyvät.

















Arvonta lähestyy!!!

http://somanyinspiration.blogspot.fi/2014/03/nukellani-oli-ongelma.html?m=1 Klikkaa linkkiä ja pääset mukaan kilpailuun. Arvonta suoritetaan kuun vaihteessa, eli kenen keksimä nimi on paras, palkitaan koruklubin korulla! Vasta muutama on tavoittelemassa ilmaista lahjaa. Nimiä vauvalle, nimiä nukelle, tarvitaan lisää! Tule mukaan arvontaan!

yleisön pyynnöstä


Isosta putkineuloksesta katkaistu kahdeksi lyhyemäksi ja päätelty käyttökelpoisiksi. 
Näitä voi käyttää vaikkapa päässä huppuhattuina tai hartialla huivina. Toinen puoli on ohuempaa neulosta, toinen paksumpaa ja leveämpi reilusti. 
Kyllä kelpaa talvipakkasilla lähteä kätköilemään tai lenkille. Ei tule kylmä. 

projektina projektit

Minulla on monta keskeneräistä projektia työn alla. Teen kaikkia yhtä aikaa erikseen ja sitä mukaa, kun jaksan ja intoa riittää. Eilen sain tehtyä "olkkari-projektina" virkkaustyöni valmiiksi. Tein kaksi huppuhattua itselleni. Sitä pystyin tekemään telkkaria katsellessani.

Välillä väsään yhtä kirjaa, kun saan uusia ideoita siihen. Se projekti etenee siis ideoiden tullessa, vaikka sitten saunan lauteelta kirjaan tai herätessäni yöunilta. No, onhan minulla ikioma atc-kirjanikin keskeneräisenä JA teidän atc:ista tehtävä runokirja, mutta ne ovat sitten, kun ei muita töitä ole tekemättä. Lisäksi on verstaan ainaista siivoilua ja järjestelyä ja onpa korutaulukin saamassa uuden ulkonäön lähitulevaisuudessa.

Kaikkien projektieni välillä teen koruja ja kortteja ja atc-kortteja. Kortteilu on ollut tahmeampaa nyt, mutta kyllä niitäkin tulee vielä. Välillä on pakko koruillakin, että saa sitten uuden inspiksen kortteihin.

Tänään en hirveästi jaksa pystyssä olla, joten leipomisprojektina oli jotain pientä ja hyvää. Paistelinpa sitten aamusela lettuja ja Murunen teki siihen kaveriksi luomu-mansikkahilloa. mansikat ovat itsepoimittuja.


Kohtahan se kuu taas vaihtuu, joten jos vielä kiinnostusta on Inspis-haasteeseen, tulehan mukaan. Niin on vähän osallistujia nyt inspiksessä, että toivon kovasti tämän olevan vain väliaikaista. Enhän muuten jaksa alkaa tällä osallistujamäärällä edes tätä isoa työtä tekemään sen eteen! Onkohan peräti 4 osallistujaa... Liekkö sitten DT.iden valitsema aihe liian haastava vai onko muuten kiireitä porukalla? Palkinto ainakin on upea!


Vaan mitäs sanot tekemästäni muistilapputelineestä? 
Tämä on sitä kierrätystä taas vimpan päälle. Keppi on vanhasta lehtitelineen raadosta talteen otettu. Pariton pitkä kengännauha pääsi naruksi ja siihen jostain jemmattu silkkinauha rusetiksi. Paperirullat ovat kassakuittirullia. 

Tuossa on nyt näppärästi muistilappuja ottaa ja kirjoitella runoja, muistiinpanoja,ideoita, laskelmia...
Simppeli ja hauska. 

Oman minuuteni kasvu on se kaikkein suurin projekti, mikä on koko elämäni kestävä homma. Eihän ihminen koskaan ole valmis. Täydellinen. Kaiken osaava ja oppinut. Nyt onkin menossa kasvun pyrähdys ja erilaisia henkisiä arvoja täällä kasvattelen. :) 

Pyrin välttämään negatiivisia ajatuksia, joita minulle yritetään syöttää välillä. Ahdasmielisyyttä ja ahdistavia ajatuksia. Pyrin ohittamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaiken sellaisen negatiivisen ajattelun, mitä välillä vastaani tulee. 

Toisinaan kuulen niitä kommentteja, että pitää tehdä niin, kuin toinen sanoo. Kaikkien pitää ajatella samoin ja toimia niinkuin hekin. Ei maailma niin toimi! Minä olen osa tätä maailmaa ja niin olet sinäkin. Meidän pitäisi yhdessä voida elää sovussa ja tasapainossa. Se onnistuu vain, jos kummallakin on hyvä olla. toisen määräily ei tee onnelliseksi ketään, ei loppupelissä määrääjääkään. 

Tokihan itsekin olen kertonut omia kokemuksiani ja mielipiteitäni aiheesta kuin aiheesta, jos on ollut puhetta jostakin. Myös niitä negatiivisia ajatuksia ja muistoja, mutta on pystyttävä erottamaan valittaminen, määräily, negatiivisuus todellisista muistoista tai aidoista, pysyvistä tunteista. Jos esimerkiksi kerron, etten pidä kalasta, se tarkoittaa, etten pidä kalasta. Tai että lapsuudessani en tykännyt kalasta ja kiukuttelin, jos sitä oli lautasellani. 
Tuollaiset ajatukset ovat toki negatiivis-sävyitteisiä, mutteivät negatiivisuutta. Se, että sanoisin vihaavani kalaa ja sinäkään et sitä saa syödä siksi tai että minun puolestani kalaruuat voisivat painua hevon kuuseen. Nyt ollaan jo negatiivisella asenteella liikkeellä! asenteen muutos on silloin paikallaan. En tykkää ja se siitä. Syön sitten vaikka perunaa. :D 


Alkanut viikko olkoon sinullekin projektirikasta ja antaumuksellisen ihanaa aikaa!



Korujen kautta satumaahan

Uusimmat korvis-askarteluni tässä yhdessä kuvassa. Eilispäivä meni rattoisasti näperrellessä näitä. Kevään kauneutta ja satumaisen keijukaismetsän aarteita. Onhan tuo lampun hauska henkikin päässyt mukaan kuvaan. :) 



Olen saanut itsellenikin koruja, sillä voitin nämä ihanat perhoset arvonnassa. 
Rakastuin ensisilmäyksellä etenkin avainrengas-perhoseen.


Sain myös purettavaksi koruja ja hauskintahan tässä oli se, että lähettäjästä tiesin vain etunimen. :D Sitä nimeä kantaa aikas moni tuttavani ja ystäväni, joten aloin kiertää jokaista saman nimistä läpi, jotta voisin kiitokset esittää oikealla henkilölle. 
Lopulta, kun olin jo kaikki käynyt läpi sillä nimellä, tuli viesti eräältä kauan sitten minulle koruja lähettäneeltä henkilöltä, että oli säästänyt osoitteeni ja jemmannut koruja minulle. Kyseli, tuliko kuori perille. :D Jestas! Kiitos meni perille siinä vaiheessa! 






Kasoittain korvakoruja


Aivan ihania korvakoruja lisätty kauppaan! 
Keväisiä, suloisia, näyttäviä koruja. 
Annetaan kevään täyttää joka sopukka!


Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...