Menipä henkeväksi


Tällaisia tunnelmia viime yöltä sain tallennettua kameran linssin takaa. Onneksi päästiin lähtemään ulos. Meitä hieman tuo selkäni piti jännityksessä vielä hetkeä aikaisemmin, kun alkoi väri paeta kasvoilta ja silmien ympärykset mustua. Kuin veitsellä olisi leikattu kahtia ja vielä kerran kahtia. Mutta lepo, lisälääkitys, hellyys ja hyvä ruoka telkkarin ääressä saivat lopulta vointini sen verran kohenemaan, että päästiin raketteja katsomaan tuohon vähän matkan päähän. 


Taivas täyttyi valoista ja pauke kantautui korviin kaikkialta. Ruuti haisi, nuoriso nauroi ja iloitsi lähellä, vanhemmatkin väestä uskaltautuivat kävelylle pihoille. Oikein hyvä keli, lämmintä ja yhtään mitään ei satanut eikä estänyt näkyvyyttä. 


Meidän uuden vuoden vastaanotto oli siis rauhallinen, mutta makoisa ja mukava. Herkuttelimme lasillisella punaviiniä ja sinihomejuustolla. Jälkkäriksi vielä muutama chilicashew ja savunmakuinen manteli. Nam nam! Juhlahetki!


Kuljimme hiljenevää katua pitkin takaisin kotiin. Katuvalot valaisivat tien ja mietin ääneen, että tästä vuodesta tulee taatusti parempi! Me saamme aloittaa jo heti alusta vuoden hyvillä mielin! Viime vuonnahan pahimmat ongelmat olivat lapsen terveyden romahtaessa sairaalakuntoiseksi useiksi kuukausiksi  ja vuoden varrelle mahtui myös Murusen sairaalareissuja, kuolemankin pelkoa, kissamme kuolema... Mutta myös lopulta niitä kauniitakin asioita, kuten kesällä lapsukaisen asiat korjaantuivat ja pääsi pois sairaalasta ja sitä onnea jatkettiin hänen omalla asunnolla, autolla ja autokoululla. Me vietimme ihanan kesäloman satumaisemissa katsellen hornettien taitoesitystä privana, nautimme kurkien yölennoista ja kaikesta muusta. Voitin monia hienoja palkintoja, saimme taivaan enkelit luoksemme ja heiltä kodin joka on nyt ikuisesti meidän oma kotimme! en osaa sanoin kuvata, kuinka suuri suru ja murhe ja pelot muuttuivatkin ihan päälaelleen loppu vuoden puolella! 

Hyvyys ja ilo päällimmäisenä mielessä. Joten josk tähän olisi hyvä lopetella... tai ainakin vielä kevennys heittää...

Nimittäin kotipihallemme oli tehty jonkinlainen kansainvälisestikin tunnettu merkki...


Kuva on äärettömän epäselvä ja huono, mutta ehkä villeimmissä mielikuvituksissasi saatat nähdä tuossa saman kuin me näemme? 

"Tätä mieltä olen tästä pihasta"???

No, totuus on yksinkertaisempi ja viattomampi. Pikkupojan pyllymäki! :D


Kommentit

Maca sanoi…
Me kävimme yökirkossa ja glögillä. Kiireesti kotia, ennenkuin pauke alkoi. Ei kylläkään ehditty.Ihmeteltiin, kuinka kovaäänisiä jotkut raketit ovat. Eipä ole mukavaa vieressä asujille.
Vilimarika sanoi…
Mielessä kävi minullakin tuo, että miltähän mahtaa tuntua asua ihan tuossa takana, jossa täälläkin raketit ammuttiin. Huih. Mutta valveilla olivat asukkaat. Pihalla katselivat raketteja perheen voimin.