Siirry pääsisältöön

L niinkuin Joulukorttikimara


1234-haasteessa kuvataan tällä viikolla L-kirjaimia. Minun L-kirjaimeni löytyi verstaani hyllyköstä. Tässä hyllykössä säilytän niin paperiaskartelutarvikkeet kuin koruaskartelutarvikkeetkin. LIsäksi pakkaustarvikkeita, askartelukirjoja ja lehtiä, atc-kortteja, ompelutarvikkeita... No, se on aika iso hyllykkö ja siihen mahtuu kaikenlaista. 

Tämä päivä oli todella kiireinen. Kaikkihan alkoi siitä, kun heräsin aamulla varhain. Kaamea migreeni takoi päätäni, enkä voinut kuin raottaa silmiäni. Päätin jatkaa lepäilyä ja laitoin kellon soimaan reilun tunnin myöhemmäksi ja laitoin syvärentoutuscd:n soimaan. Kun rentoutus oli ohi ja kellokin kohta soi, olin sen verran raukea, että suljin vielä silmäni ja sain kuin sainkin unesta vihdoin taas kiinni. Heräsin sitten vasta 10.30, joten potentiaalista aikaa askarrella ja touhuta kotiaskareita oli mennyt jo ohitseni useamman tunnin verran. 

Ei hätää... Kuppi kahvia ja yksi jogurtti. Niillä pärjäisin päivemmälle... Ja pyykit koneeseen ja kortteja vääntämään. siis tänäänhän oli viimeinen postituspäivä kuoressa joulukorteille. Mulla puuttui vielä jonkun verran kortteja!


Sain valmiiksi kuvakirjan, minkä ideana on se, että kirjassa on selkeät kuvat ja  helppoja tunnistaa. Värejä, yksityiskohtiakin. Lisäksi halusin siihen jotain, mikä "pomppaa silmään", kuten vaikka tuo kukkakimpun yksi punainen kukka. Ja että joitakin kuvia voi kosketellakin! Vaikkapa noita lumihiutaleita. Kirjanen lähtee muistisairaudesta kärsivälle henkilölle. 


Minulla on kamala ikävä jo sellaista askartelua, millä ei varsinaisesti ole kiire ja mitä voi tehdä ihan ilman tarkkoja suunnitelmia. Siispä pidin joulu-askarteluista sen verran taukoa, että sain tehtyä atc-kortin. Tähtiin kirjoitettu. 

Puhelimessa meni tovi jos toinenkin, kun ainahan sitä silloin asiaa tulee toisilla minulle, kun olisi muuta puuhaa ja ei nyt suoranaisesti kiire, mutta ettei aikaa olisi jutella. 

Pyykit narulle, erilaista säätöä toisten kanssa, korttiurakka jatkui, lahjojen paketointia,... Kohta huomasin kellon olevan sen verran, että oli lähdettävä viemään niitä kortteja ja kauppaan. 


Viimeinen kortti valmistui just minuutilleen ajoissa ja sain oikeaan aikaan itseni ulos ja kyytiä odottelemaan. Tämän päivän korteissa kaksi oli samanlaista, mutta muuten pyrin tekemään nopsaan erilaisia. tuli pakettikorttejakin muutama. Myös tilaustyönä tehty autotagi, josta peitin tunnistettavat tiedot valokuvaan. Ei, en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin sen jogurtin ja kahvin. 


Kaupalle menimme ja mua alkoi väsyttää jo ihan hirvittävästi. Lisäksi mielessä pyöri ne aikaisemmin kertomani "säätäjät". Olin itse kuin sykyilevä ja hermostunut metsäkauris autotiellä. Niinpä Murunen ohjasti meidät suoriltaan kahvioon ja istahdimme alas juomaan kahvit ja syömään ihan juugelisbuukelis ison sämpylän plus omppupiirakkaa. Oli muutes edullinen mesta! Ja hyvää! Tauko ja ravinto tekivät ihmeitä. :)

Shoppailua, ja sitten kotiin taas askartelemaan ja leipomaan ja tiskauspuuhiin ja..... No, puuhaa on riittänyt ja seuraavaksi ohjelmassa joulukalenterin teko. :) Pahoittelen siis, että tänään se tulee vasta myöhemmin. Nyt kuitenkin uusi sivu runokirjaani. 


Anu-riika L.:n tekemät kurnuttaja-kortit päätyivät tähän sivuun. 
Runo on omani. 

Älä siinä kurnuta 
tupakka hampaissa, 
naama nurjana. 
Vaan ota itseäs 
niskasta kiinni ja
etsi oikea suunta
elämääsi!


 Rentoa viikonloppua!

Kommentit

Susanna sanoi…
Kiirusta on sulla pitänyt! Ihana tuo kurnuttaja kuva ja sun runosi :) Sori kun en ole ehtinyt kommentoimaan pitkään aikaan. Pitäis ehtiä lukee näitä sun postauksiasi...ehkä joulunpyhinä ;D Kiva että tykkäsit lähetyksestäni. Kivaa viikonloppua sinne teille!
Vilimarika sanoi…
Oikeastaan kiireisyys oli itse aiheutettua kun en ajoissa tehnyt kortteja ja h-hetki tul nyt. Inspis vaan puuttui ja jokin muu vei aina mukanaan. Toisinaan tulee uupumus kaikkeen tai sitten liikaakinn inspiksiä kerralla. Onneksi kuitenkin sain tehtyä. Mummi on yksi, joka aina odottaa kortteja. Onkin ansainnut ne aina.
Pyrin välttämään kiireen luomista, koska voimat ei riittäisi ylimääräisiin härdelleihin. menee vaan hermot sellaisessa.
olen rauhallinen muutenkin.

Kommentoit silloin kun siltä tuntuu. Onhan blogeja niin paljon ja muutakin elämää blogien ja netin ulkopuolella. En itsekkään kommentoi lukiessani kaikkia,, kaikille..aina. :)

kiitos, erilaista puuhaa, kivaa, on luvassakin. Sinulle ja kaikille muillekin hyvää vkonloppua.
TeeTee sanoi…
Minulle tuli solmu vatsaan jo pelkästään lukemalla juttusi. Migreeni siihen kaupan päälle on niiin tuttu juttu!

L-kirjaimia pitäisi olla joka puolella, mutta (kiireestäkö johtunee sekin) - en meinannut millään yhtään löytää! Minun L:ni istuu sellaisen päällä, missä sinun älläsi on! :)
aino sanoi…
Hienosti oivallettu.
Savu sanoi…
Älliä on joka paikassa
Sanna sanoi…
Mie jäin vähän jälkijunaan ällineni :)
kaari3 sanoi…
Kylläpä oletkin ollut tuottelias taiteilija! Tarvitsit varmasti ne ylimääräiset tunnit silloin aamulla. Nuo käsinkosketeltavat kuvat ovat mainio idea. Värit myös kiinostavat muistisairaita. Äitini jaksoi vielä viimeisinä vuosinaan järjestellä muliinilankojan. (Luulen, että kahvi ei ole sitä parasta migreenijuomaa! Samoin vähäinen ruokailu. Yritä vaikka heittää joku proteeinijuoma alas, tai kevyt keitto, että keho saa ravitoa.)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…