Siirry pääsisältöön

Joulukalenterin luukku 12, sataa hiljalleen lunta

Torstai toivoa täynnä. Samoin on täynnä joulukalenterin pakettikin!


Salkku sopiikin hyvin päivän jatkotarinaani. ;) Lähdetään yhdessä Eheytysleirille! 
Päätin kuitenkin ensin avata salkun ja tutkia, onko kaikki tarpeellinen pakattu mukaan.


Ja kas kummaa! Salkku on täynnä lunta! :)

Kiitos "TUULA" 12. päivän luukusta!



Niinhän se on, että saaminen on iloa, mutta on se vaan iloa antaminenkin. ;)
Korukuvassa tosin eka ylhäällä on itselleni tekemäni kaulakoru hopeaketjulla. Kaksi muuta korua on tehty lahjoiksi. Hopeaa tuo sydänkoru täysin. 

Minulla ei tule hankittua hopea- ja kultaosia varastoon, koska ne maksavat todella paljon. Minun varoillani on mahdottomuus jemmata vaikkapa hopeaketjuja, -lukkoja, -renkaita, -korupiikkejä, -riipuksia... On yksinkertaisesti liian kalliita osia! Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitäkin tulisi tehtyä, jos tarvis on. Tilaustyönä toki ennakkomaksun kera hommaan hopeaosat vaikkapa kaulakoruun tai korvakoruihin. Tietysti niissä on huomioitava se, mitä saan ostettua ja mistä. Postikulut yms. tuo sydänkoru tuli tehtyä joululahjaksi sellaiselle, jolla on sen verran hankala allergia, ettei nikkelitön, lyijytön ja matala kadmiuminen ketjukaan sovi tai kulta myöskään. Ainoastaan hopea. Tuo kukkakaulakoru on tehty myös lahjaksi ja siinä ajattelin saajan mieltymyksiä näyttäviin koruihin sekä helmen väri valittu myös hänelle sopivaksi. 


Sitten tarinan kerrontaan!

TARINANI: 

EHEYTYSLEIRI 2/3

"Olin hypännyt bussin kyytiin ja matkalla leirille, jossa tavoitteenani oli tutustua uuteen yhteisöön, uusiin ihmisiin ja tukahduttaa uteliaisuuteni. Olin pakannut vain yhden matkakassin viikonloppua varten. täytyy myöntää, että kyllä minua jännittikin. 

Päästyäni perille minua oltiin vastassa iloisin mielin. Minut toivotettiin tervetulleeksi ja ohjattiin omaan huoneeseeni. ajattelin, että ihan kiva huone ja paljon viihtyisämpi paikka muutenkin. Purin pikaisesti kassini ja lähdin tutkimaan paikkoja tarkemmin. 

Illemmalla paikalle oli tullut kaikki leirille tulijat.Meitä taisi olla kymmenkunta. Taisin olla ainoa joka ei osannut puhua uskonasioista juuri mitään. enhän edes tuntenut tätä uskontoa juurikaan. Kuinka se edes eroaa valtauskonnostamme? voi apua... Olinkohan nyt väärässä paikassa sittenkin?!

Meidät ohjattiin suureen saliin, jossa istuimme ringissä. Huomasin vetäjäksi toisen kotonani käyneestä miehet mustissa-tyypeistä ja minua hieman hymyilytti se, että tunsin peräti yhden koko porukasta, hänetkin vain ohimennen. En antanut asian kuitenkaan vaivata enempää minua. Täällä olin, kun tänne olin tullut kerta!

Esitelykierros tehtiin ja leikittiin muutamaa Leikkiä. Päivä meni rennosti pihallakin nuotiolla ja ruokaillessa. Illalla olimme valmiit kaikki nukkumaan. 

Seuraavana päivänä rinki taas kokoontui ja aloimme keskustella henkeviä. Mitä odotamme elämältä, miten aiomme pelastua, kuinka elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja sitä rataa. 
Kyseltiin perheistämme ja harrastuksistamme. Minun vuorollani kaikki hiljenivät, sillä olin päästänyt suustani jotain ihan "kamalaa". Elän parisuhteessa naisen kanssa! 
Vaivautuneet vääntelehtimiset tuoleissa, poispäin käännetyt katseet... Joku yskäisi, joku näpläsi paitansa helmaa hermostuneena...

Miehet mustissa- rikkoi hiljaisuuden  nousemalla seisomaan, kävelemällä luokseni ja taputtamalla olkapäälleni: Ei se mitään! Sinä paranet kyllä! 

Paranen?! Mistä?! En ensin ollut uskoa korviani, mutta tajuttuani sen ihan oikeasti todeksi, parahdin ääneen, ettei homoudesta PARANNUTA! Ei se ole oma valinta! 

Ringissä alkoi suureen ääneen keskustelu siitä, miten minun tulisi toimia. Kuinka parantua. Miten elää elämääni... Kerroin omaa kantaani rakkaudesta, vilpittömyydestä, vapaudesta, ihmisarvoista ja oikeuksista, aikuisten ihmisten päätöksistä, ilosta, tuesta, turvasta.... 
Lopulta suljin sekä suuni että korvani ja vaivuin muihin ajatuksiini. 

Kun joku toisti nimeni, havahduin ja käännyin katsomaan. Kaikki muut olivat poissa, mutta minä, miehet mustissa ja yksi toinenkin ryhmäläinen olivat enää paikalla. He katsoivat minua ja toinen heistä sanoi: sinä olet tiesi valinnut, emmekä me voi sinua muuttaa. Olet rohkea, kun uskallat sanoa kantasi näinkin suuressa asiassa ryhmässä ääneen. Olet selkeästi onnellinen ja onnekas, joten ei sinulta voisi edes riistää sellaista pois! Olet osoittanut meille kuinka väärässä olemmekaan olleet. Ei jokainen ihmiskohtalo ole samanlainen! 

Olin jälleen hämmentynyt. Siis miten tässä nyt näin kävi? Olinko minä eheyttänyt heidät? Ymmärtämään, etteikaikki ole mustavalkoista ja ei kaikkea voi "korjata" tai parantaa, ellei ole korjattavaa ja parannettavaa!? Olin saanut avattua heidän silmänsä ymmärtämään, että se, mikä ei satuta toisia, voi olla oikein ja hyväksi. Rakkaus kahden ihmisen välillä voi olla sittenkin kaunista, aitoa ja puhdasta, vaikka olisi kuinka erilaiset tai samanlaiset ihmiset kyseessä. ettei parisuhde ole vain lasten tekoa, vaan myös hyvyyttä, hyvien asioiden tekemistä, yhdessä kasvamista, oppimista... Ei kaikki pariskunnat saa lapsia, kaikista ei ole vanhemmiksi, kaikki eivät edes halua.. Ja kuinka osa pariskunnista saa lapsiakin mutta ovat kaikkea muuta, kuin hyviä vanhempia. Ei se ole siis syy kieltää kahden naisen tai miehen rakkautta. 

Miehet mustissa tuumasi, että oli oppinut leiriltä uutta. Että oli ymmärtänyt syvempääkin merkitystä. oli nähnyt merkkinsä. En minä tiedä tarkalleen, mitä hän tarkoitti, mutta hymyilin ja sanoin; Niin, meidät kaikki on luotu samoista aineksista, saman veistäjän käsillä, samoilla mausteilla. Kaikelle sille, kaikille meille on tarkoituksemme! Kaikille meille on annettu elämä ja mahdollisuutemme. tuskin minua olisi luotu, ellei minulla olisi oikeutta elämääni. Tai tuskin minulle olisi annettu rakkautta, jos se olisi väärin. 

Linja-auto tuli hakemaan meidät pois. Leiri oli käyty ja olin valmis kotiin.

Ovi paukahti.. Säpsähdin hereille! Mikä se oli?! Missä minä olin?! 
No huh huh! Rakkaanihan se siinä!

Olin nukahtanut sohvalle kirjaa lukiessani ja tuo koko leiriasia oli ollut unta! Se luukusta tullut mainosesite oli ilmeisesti jäänyt mieleeni jotenkin vain. 
Naurahdin ja nousin sohvalta ylös. 

Kuinka tarina jatkuu? Miten kolmas osa liittyy tähän tarinaan? Lue huomenna!"

Kommentit

Silkku sanoi…
Mä tulin vierailulle pitkästä aikaa ja jäin heti lukemaan tuota sinun untasi. Olen itsekkin kova näkemään unia, tänä aamuna heräsin jo varhain ensimmäisen kerran ja siitä sitten pari tuntia vielä torkuin ja näin monta monta unta, jotkut jatkuivat ja jotkut olivat ihan omia unia. Olen pitänyt joskus unipäiväkirjaakin, mutta se on niin aikaaviepää hommaa, että on se jäänyt. Nyt lähden tutkimaan mitä kaikkea täällä onkaan;)
Vilimarika sanoi…
Unet ovat usein hyvin kummallisia ja toisinaan näen myös enneunia. Unimaailmani on ihan omaa luokkaansa. :D Voi tapahtua oikeastaan mitä vaan siellä "toisessa maailmassa".
tulethan huomenna lukemaan tarinan loppuun?!
Tuula sanoi…
:D noita roikkuu tällä kotonakin muutama ja kovettaa pitäisi lisää jotta saisi kunnon lumisateen tehtyä.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…