Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri, luukku 21

Paketti sai hyvälle mielelle nauravien lumiukkojen ansiosta. Paketin muotoa mietiskelin, sillä näin symmetrinen pakkaus saattoi olla mitä tahansa. Olisiko tässä keksipaketti tai lakulaatikko? Voisiko olla kynttiläpaketti tai ihan tyystin "pelkkä" laatikko vain? Ei auta arvuutella, avattava se on.

Kääreet pois paketin päältä ja hetkeksi jäin katsomaan pakkausta, minkä sieltä kääreistä paljastin. en tunnistanut sitä lääkkeen nimeä, joten en voinut sanoa, että ollakko se sitä vai ei. (En kerro paketista tarkemmin, sori nyt vaan). Pyörittelin pakkausta käsissäni hetken ja en saanut vinkkejä vieläkään. Huomasit sitten, että hei, tämä pakkaushan on avattu, joten nyt kyllä kurkistan sisällekin! Loppuu arvailut! 

Ja tämä kaikki laatikosta löytyi:


Korupiikkejä, kynttilä, siimaa, helmiä, korun osia, lukkoja.... Vaikka ja mitä! 
Tämä on sitä oikeaa lääkettä minun vaivoihini! :) 

KIITOS "MERJAHANNELE"!!!


Tänään joku onnekas saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Tai oikeastaan kaksi kaulakorua yhteishinnalla!
Nimittäin tämä paketti sisältää samaa sarjaa olevat, eri mittaiset puuhelmikorut.


Setissä on sekä 57cm:n että 78cm:n puuhelmikaulakorut, jotka molemmat joustavat ja ovat ihanan suurista helmistä tehtyjä. 
Normaalihinnalla näitä tarjottu yhteishintaan 34€+postarit maxina. Tänään yksi vie molemmat postareineen kaikkineen hintaan:

19,60€. Ei muita kuluja!

Ole nopea! Säästösi on normaalihintaan  ja postareihin nähden 24 euroa!
Kommentoi tänne ja sitten meiliä minulle!


TARINANI: 


Ihan läpällä heitetty

Kuinka se läppä voikaan satuttaa... Kuinka ajattelemattomuus voi jopa tappaa! 

Tyttö, 14v.
Olin vielä nuori tyttönen. Menin tauon jälkeen kouluun ja opettaja otti minut puhutteluun. "Miksi olit pois koulusta?". Vastasin, että isäni tarvitsi apua ja olin häntä hoitamassa. Opettaja tuhahti ja uhkasi jälki-istunnolla, jos se toistuisi. Toisena päivänä minulla olikin sitten käsi kiedottuna siteeseen ja sama opettaja kysyi, mitävarten käteni oli siteessä, vaikka tunnilla nimenomaan tarvittiin käsiä? Vastasin venäyttäneeni ranteeni, kun olin yrittänyt nostaa isääni lattialta. Hän kun ei itse osannut kävellä tai seisoa. 
Opettaja suuttui minulle, syytti valehtelijaksi ja antoi kaksi vaihtoehtoa: Side pois ja töihin tai jäisin jälki-istuntoon. En voinut tehdä kädelläni mitään, joten istuin pari tuntia valehtelusta koulun jälkeen. 

Myöhemmin, kuukausia tuon jälkeen, toinen opettaja tuli kysymään välitunnilla minulta, kuinka isäni voi. Tämä "jälki-istunto-ope" oli vieressä, joten kuuli kaiken. Kerroin, että isä opettelee kävelemään ja osaa jo ottaa yhden askeleen. Opettaja hihkaisi iloisena, että sehän on edistystä! Hymyilin ja nyökkäsin. 
Jälkkäri-ope tuli luokseni, pyysi anteeksi tungettelua ja kysyi, mistä oikein oli kyse?! 
Kerroin isäni sairasudesta ja siitä, että oli vasta tovi aikaa sitten ollut koomassa, herännyt halvaantuneena ja nyt yrittävän nousta jalkeille. Kerroin, että vuorottelemme sisarukseni ja äitini kanssa hänen hoitamistaan, ettei kukaan joutuisi olemaan pois liikaa. 
Opettaja oli kauhuissaan ja kysyi, miksen ollut kertonut hänelle mitään näin kamalista tapahtumista?! 
Vastasin, että yritin, mutta sain vain jälki-istuntoa.

Tyttö, 15v.
Minua haukuttiin läskiksi, emakoksi, turbohuuliseksi siaksi, paksujalkaiseksi, rumaksi... Minua tönittiin, minulle naurettiin ja minulta kyseltiin: Miksi en tee mitään sille, että olen niin saa*"?n lihava?! 
Minä olin yksin, ja yritin vapaa-aikoinani laihduttaa. Söin vain riisikakkuja ja ananasta ja join vettä. Juoksin 5 kertaa päivässä usean kilsan lenkkejä, kävin kuntosalilla, jumppasin... Mitä vielä voisin tehdä?! 
Kiusaaminen ja nimittely vain jatkui. Läski, läski, läski! 
Minulla ei ollut keinoja, olin läski, olin ruma... Mitä voisin tehdä?! Peitin vartaloani suuremmilla vaatteilla, ettei kukaan näkisi epäkohtiani... 
Halusin kuolla! 
Vasta jälkeenpäin kuulin, että se oli läppää. 8 vuotta kestänyttä läppää! Fyysistä ja henkistä kiusaamista! LÄPPÄÄ! Läppää, johon opettajatkin lähtivät mukaan! 
Samaan aikaan, kun minulle heitettiin tätä hyvinkin julmaa läppää,  minulla oli anorexia. Painoin hädin tuskin 45 kiloa! Olin noin 20 kiloa normaalipainoni alapuolella!


Nainen, 31v.
Olin aikuinen nainen. Pelokas kuin arka pupunen. En uskaltanut katsoa silmiin, en jäädä juttelemaan pihamaalle. Minua ei nähty yhteistapahtumissa, ei illanistujaisissa. Olin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. 
Minusta puhuttiin, että olin kiittämätön, epävarma itsestäni ja heikko ihminen, koska olihan minulla kaikki mitä voisi olla. Koti, puoliso, työ, lapsi,... Kaikki näytti niin hyvältä ja puolisokin kehui kuinka hienoa meillä oli. Itsekin kerroin puolison kuullen olevani onnellinen ja jos kirjoitin kirjettäkin vaikka, kerroin samaa. Miksi sitten olin niin samperin tyytymätön kaikkeen?!
Kun ovet sulkeutuivat, jokaista sanaani kuunneltiin. minua käskettiin soittamaan sukulaisillenikin ja kertomaan asioita, jotka eivät aina edes olleet totta! Minua vaadittiin kirjoittamaan niin, että olin onnellinen ja kaikki hyvin! Jokaista hetkeäni vahdittiin! Ja jollen totellut, silloin minua rankaistiin. Ja kun puhelu oli tehty, puhelimeni vietiin paikkaan, josta hän sen näki. 
Kukaan ei vaan katsonut silmiini tai kuullut hiljaisuuttani. Kukaan ei huomannut valheita tai oireita. Ja kuka kuuli, lähti pois, etten saisi lisää ongelmia. 

Kerroin kolme esimerkkiä tapauksista, joissa toista vähätellään, nimitellään, syytelläänkin. On helppoa sanoa toisesta pahasti, läpälläkin vain, tai haastaa riitaa. Sanoa, että valehtelet tai olet syypää kaikkeen pahaan. Mutta kuinka vaikeaa onkaan katsoa pintaa syvemmälle! Nähdä totuus! Ajattelemmeko me, mitä ne sanamme voi tehdä toiselle?! Se, että sanomme "läpällä"  jotain kamalaa, se voi todellakin olla se viimeinen pisara! Onko hän oikeasti sitä, mitä ekana näet vai onko kenties taustalla jotain ihan muuta?! Emmehän me voi kaikkea alkaa epäillä ja kyseenalaistaa jokaista iloa ja onnea, mutta sen voimme kyseenalaistaa, onko fiksua päästää omasta suustamme niitä "läppiä"! Ihan vaikka kaiken varalta! 

Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…