Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri, luukku 16. Tämä tarina on tosi

Joulukuun 16. päivä. alamme olla hyvin lähellä joulua. Lahjat ja kortit on jaettu ja lähetetty. Ihanaa, että ensi vuonna voin tehdä ihan kaikki joulukortit uutena! Yhtään vanhaa joulukorttia ei ole jäljellä! ei tämänvuotisia eikä aiemmiltakaan vuosilta! On aina ilo saada varastoa vähemmäksi! 


Joulua odotellessa availen joulukalenterin luukkuja ja mietin, kuinka arvokas lahja jokaisessa onkaan! Ei, en tarkoita rahallista arvoa, vaan sitä, kuinka suuren vaivan jokainen teistä on nähnyt pakettinsa eteen! Olette lukeneet blogiani tarkasti, selvittäneet lempivärini, kokoni, kiinnostukseni kohteet, toiveeni,... niin taas tänään!


"Miukula"n paketti avautui ja kas kummaa! Yksi lempiväreistäni tässä hurmaavassa avaimenperässä! Tai laukkukorussa tai kuten itse näitä nimitän itsekeksimälläni sanalla: ROIKKULI!

 KIITOS!!!

Tänään tarjoan tarjoushinnoilla kaikki postikortit! Tilaa mitä tahansa tekemiäni kortteja, myös pakettikortit käyvät, ja mainitse tilauksessasi koodi: Joulutarjous. sillä saat jokaisesta tekemästäni kortista alennusta 50 senttiä! Tämän tarjouksen kanssa siis hinnat alkaen 5 senttiä/korttisarja tai kortti! Alennus voimassa 16.12.2013.



Tarinani, joka tällä kertaa on totta:

Tänä aamuna

Olen ollut reissun jälkeen taas enemmän kivuissani. Eilen en saanut edes normaaleja vaatteita puettua päälleni tai nojattua sohvan selkänojaan tms, koska selkä oli niin kamalan kosketusarka. Onneksi minulla on vuosi sitten joululahjaksi saamani jumpsuit, joka on niin löysä, ett saatoin sen laittaa päälleni eilispäiväksi. Yöllä en vaatteita tarvitse peiton alla.

Heräsin aamuyöllä kolmen maissa kipuihin ja siihen, että käteni olivat puutuneet. Vaihdoin asentoa ja hieman helpotti. Uni ei vaan meinannut millään tulla. Rentouduin, ajattelin kaikkea kivaa, olin silmät kiinni... Kyllä se uni jossain vaiheessa taas tulee... ajattelin. Ja tulihan se sitten vähän ennen Murusen kellon soittoa. Olin kuitenkin niin väsynyt, että arvelin unen vielä jatkuvat kohta.

Murunen kävi lähtiessään laittamassa selkäni taakse ison tyynyn, jotta voisin rentoutua sitä vasten nukkumaan. Se yleensä auttaakin, kun tavallaan nojaan tyynyä vasten ja rentoudun siihen. niin siinä nytkin taas kävi. Nukahdin sikeään uneen.

aloin heräilemään pian kuitenkin sen takia, että olin kuulevinani oven takana jonkun. Tiesin, ettei meille ketään olisi tulossa siihen aikaan, joten annoin unen viedä minut uudestaan. Säpsähdys, ovi kävi! Olin vaan niin väsynyt, etten jaksanut ajatella asiaa vaan jatkoin nukkumista.

en tiedä, kuinka kauan siinä meni, mutta kuulin askeleet unen läpi. Ne tulivat makkariin sängyn toiselle puolen. Olin hyvin hyvin väsynyt, joten en saanut edes silmiäni auki. tunsin vain, että joku kävi vierelleni sänkyyn, mutta Murunen se ei ollut! Olin pakokauhussa! Olin niin väsynyt, etten voinut huutaa, en voinut avata silmiä, en voinut koskettaa... Makasin vain liikkumattomana ja pelkäsin!

Olin taas nukahtanut hetkeksi. Tunsin jonkun liikahtavan sängyssä vierelläni, takanani. Pakokauhu valtasi minut uudestaan! Mietin siinä raskaassa väsymystilassa unen ja valveen rajoilla, että kissaahan meillä ei ole, joten se ei voi olla kissa! Murunen se ei voi olla,koska hänet tunnistaisin, jos olisi vaikka sairastunut ja tullut kesken työpäivän kotiin. Kuka se voi olla?! Miksi?! Miksi on hiljaa?! Miksi sängyssäni?! Mitä tapahtuu seuraavaksi?!

Sydämeni löi tuhatta ja sataa! Tunsin pakahtuvani! tunsin kuristuvani millä hetkellä hyvänsä! Tunsin hiljaisuuden tappavan minut! Tunsin läsnäolon voimakkaasti. Tunsin jonkun takanani! Ja tunsin senkin, että olin täysin puhe- ja liikuntakyvytön! En voinut edes avata silmiäni!

Jollain tavalla sain ehkä hetkeksi silmiäni auki.. Näin hämärää. Ei, silmäni olivatkin kiinni... Mitä oikein tapahtuu?! Miksi en voi liikkua?! Miksi en saa huudettua apua?! Ja tajuntani meni!

Meni ehkä 2-3 tuntia ja oli jo aamupäivä, kun heräsin tänä aamuna ihan kunnolla. Avasin silmät ja katsoin kelloa. Häh, kello oli suoraan siinä edessäni.. Muistin aamuyön tapahtumat.. Katsoin ympärilleni... Makasin sängyssä Murusen puolella mahallani, iso tyyny, mikä aiemmin oli selkäni takana, oli nyt vatsani alla. Huone oli tyhjä muista ja koko kotimme oli niinkuin pitikin! Nousin istumaan ja mietin, mitä oikein tapahtui?!

Ainoa selitys on se, että olin kokenut kauhukokemuksen taas unissani! Olin unessa tuntenut selkäni takana olleen tyynyn uhkana ja lopulta selättänyt viholliseni käymällä sen päälle makaamaan. Olinkohan kuristanut tyynyraasun hengiltä?! Niin tai näin, kaikki oli nyt hyvin ja tiesin, että se kaikki oli ollut vain raskasta unta, pelkoa ja kauhua kipujen, väsymyksen ja lääkitykseni yhteisvaikutuksesta. Niitähän tulee toisinaan vahvoilla lääkkeillä.

Taas tänään olen kiitollinen siitä, että minulla tämä on vain harvoin ja minulla on lääkkeinä  reseptivalmisteet. Puhtaat lääkkeet. Ajatella he raukat, jotka käyttävät huumeita, epäpuhtaita aineita, luvatta ja vääriä annoksia. Heillä kauhukokemukset ovat paljon yleisempiä, kuin minulla! Vai onko mahdollista, että tämä oli unihalvausta?!

Toivon, että tyyny antaa minulle anteeksi ja saan taas seuraavalla kerralla tukeutua siihen nukkumaan. ;)

"KAUHUKOHTAUKSET" "UNIHALVAUS"

Kommentit

Tuikku sanoi…
Minäkin olen kerran kokenut ns,unihalvauksen,ensimmäisen raskauteni jälkeen kun olimme päässeet kotiin vauvan kanssa.Yhtenä yönä havahduin siihen että olin hereillä,en voinut liikuttaa mitään,en sanoa mitään,aivoni vain pelasivat,yritin huutaa apua ,mieheni nukkui vieressäni.mutta ääntä en saanut suustani ja tuntui kuin joku/jokin olisi ollut painona päälläni.kohtaus kesti tovin aikaa,sitten yhtäkkiä meni ohi.kyllä oli hyvin ikävä tunne jopa pelottava....en halua kylläkään toiste sitä kokea...

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…