Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri luukku 10

"JOULUKALENTERI"

Kymmenes päivä joulukuuta ja lähestymme puoliväliä matkassamme kohti jouluaattoa! Oletkos ollut kilttinä? Saatko pukilta lahjoja? Kirjoititko kirjeen pukille lapsena?

Minä olen ollut kiltti joulukalenterin luukuista päätellen! Tänään avasin taas niistä yhden.


Kun tämä kuori tuli minulle, mietin ensin, että avaanko sen, kuten kaikki muutkin postit, mutta sitten huomasin kuoren päällä luukun numeron ja hokasin, jotta tätä ei ehkä saa avatakaan, vaan tämä kuori on se luukku! Hui! Varmistus tuli viestillä ja niinpä jäi kuori avaamatta ja odottamaan tätä hetkeä. :)


Hyvä niin. Luukusta paljastui kortin lisäksi villasukat, suklaalevy sekä tulitikkuaski!


Tulitikkuaski vielä joka suunnasta erikseen kuvattuna.
Tämä tuli extrana Luukun sisällä Marja K.lta!

KIITOS "ENKULI" ja "MARJA K." yhteisestä luukustanne!


Ja hups! Olikos tämä karkkikeppi luukun 8 vai jonkun muun päällä?! 

Oli tipahtanut ja nyt en ihan varma ole, keneltä! mutta siis tallessa se on... tai oikeastaan oli. ;) Mumsmums... :P



Tarinani sinulle

Kun Vetehinen rakastui Merenneitoon

Palaamme ajassa taaksepäin. Ei eiliseen vaan kauemmas. aina siihen päivään saakka, kun maailmamme oli paljon suuremmalta osin veden peitossa. Tyrskyt tyrskysivät kallioita vasten, tuuli puhalsi taivaalla ja aurinko sulatteli hiljalleen jäävuoria. Mannerlaatat liikahtelivat ja joka puolella rytisi ja paukkui. Maailmamme oli kuin toinen paikka. Tai ehkä se on sitä nyt. Uusi elämä.

Tarinani ei suinkaan kerro maan päällisistä asioista tällä kertaa, vaan menemme pintaa syvemmälle ihan kirjaimellisesti. Sukellamme tarinaan, jossa merenneitoja ja vetehisiä vielä oli olemassa. Liekkö edelleenkin syvyyksissä?!

Kaunis merenneito kiillotteli suomujaan, koristautui kauniisiin koralleihin ja kampasi hiuksensa meritähden sakaroilla. Hänen hymynsä oli kauneinta kaikesta. Yksikään merenneito ei vetänyt vertoja hänelle. Coralialle. Parasta kuitenkin oli se, ettei Coralia itse ollut itserakas tai leuhka kauneutensa vuoksi. Päin vastoin. Kiltein kaikista, suloisin, herkin ja hurmaavin olento merten syvyyksissä. Samalla toki myös ihailtu, haluttu morsiammeksi mutta myös yksinäisin kaikista. Coralia sai tuntea kateutta muilta merenneidoilta ja oli niin turhautunut siitä, että häntä kosittiin kaiken aikaa. Hän ei ollut tuntenut koskaan sitä todellista rakkautta.

Coralian isä ja äiti olivat ylpeitä ainokaisestaan ja halusivat hänelle vain parasta. He tarjottelivat tyttöselleen kaikkein rikkainta ja kaikkein uljainta ahtia, rohkeinta meriratsun ratsastajaa sekä muita sopivalta tuntuvia sulhasehdokkaita. Coralia ei kuitenkaan ollut valmis avioitumaan yhdenkään kanssa. Hän halusi tuntea rakautta, intohimoa, iloa, onnea... Jotain sellaista, missä pyrstö värisisi ja korallikorut kilisisivät. Sitä hän halusi. Ja sitä hän odotti. Ei niinkään miestä, joka halusi vain kauniin merenneidon. Hän halusi olla paljon enemmän!

Coralia lähti uimaan tapansa mukaan yksin uponneen laivan laaksoon. Siellä hän viihtyi ajatuksissaan, tutkiessaan uponnutta laivaa ja sen aarteita. Esineitä toisesta maailmasta. Esineitä, joissa oli jotakin eksoottista! Ne kuuluivat kaikki meren päälliselle kansalle, Ihmisrodulle!

Coralia uiskenteli ajatuksissaan ja ihasteli haukipoikasten kanssa peilin taikaa. Haukipoika kiusoitteli Coraliaa naurahtaen, että entäs, jos tuo taikapeili näyttäisikin Coralialle tulevan sulhasensa! Hauki purskahti nauruun ja jatkoi. Jos se sinun sulhasesi olisikin tursas tai vaikkapa rumaakin rumempi veen emonen. Coralia nauroi hauen pojan kanssa. Yks kaks peilistä vilkahti kuitenkin jotain muuta, kuin hauenpoika tai Coralia! Coralia säpsähti ja lopetti naurunsa. Hän tuijotti pelokkaana peiliin ja näki takanaan kauempana uljaan, komean, lihaksikkaan ja ehkä ujohkonkin mieshahmon! Coralia kääntyi katsomaan miestä ja huomasi, että siellähän oli Vetehinen! Oliko hauenpojan vitsailu sattumaa vai oliko Vetehinen hänen tuleva puolisonsa?!

Coralia punastui Vetehisen komeudesta ja omista ajatuksistaan. hänen pyrstönsä värisi ja korallikorut kilisivät Coralian värähdellessä. Vetehisen katse kohtasi Coralian kanssa. Coralia käänsi äkkiä päänsä pois ja lähti kiireesti uimaan takaisin kotiin pieni hauenpoika kintereillään huudellen Coralian perään: mikä sulle ny tuli?!

Siitä hetkestä saakka Coralian ajatukset seikkailivat jossakin ihan muualla, kuin missä piti. Coralia ei saanut mielestään uljasta lihaksikasta komistusta. Vetehinen oli vienyt Coralian sydämen. Ongelmana vain oli se, että Coralia oli aivan liian ujo tehdäkseen asialle mitään! Ja niin hän vaipui uudestaan ja uudestaan ajatuksiinsa ja vältteli uponneen laivan laaksoa. Ujo likka!

Toisaalla Vetehinen tunsi samoin Coraliaa kohtaan, muttei tiennyt merenneidon nimeä! Tiesi vain, että neito oli kaunein kaikista ja hänellä oli ihanin nauru! Niin ja leikkikaverina hauen poika! Vetehinen saapui joka päivä uponneen laivan laaksoon toivoen näkevänsä uudestaan unelmiensa merenneidon. Turhaan. Hän kuitenkin huomasi jotain kimaltelevaa pohjakivien seassa. Ui sitä kohden ja nosti hohtavan valkoisen helmen. Sen oli täytynyt tipahtaa Merenneidon kaulakorusta, kun hän lähti niin kiireellä uimaan pakoon! Mutta miksi?! Miksi tyttö kiirehti pois?! Vetehisellä ei ollut mitään tietoa siitä, oliko neito pelännyt, inhonnut, vihannut vai muuten vaan säikähtänyt häntä. Mutta Vetehisen oli pakko saada selvyys! Hän oli menettänyt tytön takia yöunensakin ja se oli uutta Vetehisen kaltaisellekin merten sankarille.

Vetehinen valjasti merihevosensa ja lähti etsimään Merenneitoaan helmi visusti tallessa. Vastaan tuli yksi toisensa jälkeen merenneitoja, jotka jokainen väittivät olevansa juuri se sama tyttö, jota Vetehisen kaltainen uros etsi. Kun Vetehinen pyysi näyttämään helminauhojaan, merenneidot hakivat kauneimmat korunsa ja toiset jopa irrottivat helmen tahallaan niistä, jotta Vetehinen menisi lankaan. Kenenkään merenneidon koru ei vaan ollut yhtä hohtava, kuin oli se helmi Vetehisen tallessa.

Vihdoin Vetehinen alkoi olla valmis luovuttamaan. Hän oli kiertänyt meren ristiin rastiin eikä uskonut enää missään olevan piilopaikkaa, jonne yksikään merenneito mahtuisi piilottelemaan! Vetehinen päätti kysyä vielä viimeisestä poukamasta, josko saisi yöpyä siellä ja palaisi tyhjin ratsain kotiinsa aamulla. Vetten valtias toivotti uljaan Vetehisen kotiinsa tervetulleeksi. Kattoi vaimonsa kanssa pöydän koreaksi mädillä ja muilla merenherkuilla, sijasi vuoteen vieraskoloseen ja pyysi vielä, josko Vetehinen jaksaisi tervehtiä hänen tytärtäänkin. Juu, toki. Silmiä jo tosin painoi, mutta kohtelias hän oli. Ja niin Coralia pyydettiin paikalle.

Se hetki, kun Vetehiseltä karisi unihiekat silmistä ja Coralialta pääsi äänetön parahdus yhtä aikaa! Se tunne, kun Coralian pyrstö alkoi taas väristä ja Vetehisen lihaksikas rintakehä pomppoilla sydämen lyödessä tuhatta ja sataa! Vetehinen katsoi Coraliaa silmiin ja hymyili typerän hämmästyneesti, kunnes tajusi ojentaa helmen Coralialle ja änkyttää "hei, tä-tä-tääämä tipahti kai sinulta". Coralia ui ujona hakemaan helmen Vetehisen kädestä ja kun hän otti helmen, heidän kätensä koskettivat hetken toisiaan. Coralia oli pakahtua! Vetehinen kysyi rohkaistuttuaan, josko Coralia voisi näyttää hänelle lähellä olevan korallipuutarhan. Ja niin nuoret lähtivät uimaan kohti korallimerta.

Puutarhassa he juttelivat aikansa ja rohkaistuivat hieman enemmän. Lopulta Vetehinen lähestyi Coraliaa ja kaappasi hänet syliinsä painautuen kiinni, solmien evänsä toisiinsa ja he suutelivat ensimmäisen kerran. Se muisto ei koskaan katoa kummankaan muistoista.

Rakkaus oli se, jota Coralia odotti. Odottaminen palkittiin ja Coraliasta ja Vetehisestä tuli onnellinen merenalainen pari. He saivat pari pientä merenneito-lastakin.

Jokaiselle on se oikea jossakin. Jokaiselle on rakkautta olemassa. Ilman rakkautta emme olisi ehjiä, kokonaisia. Se, minkälaista se rakkaus sitten on, on jokaisen kohdalla yksilöllistä. Äidin rakkautta, ystävän rakkautta, rakkautta puolisoa kohtaan... Rakkaus ei kuole koskaan!
Älä antaudu tunteettomaan maailmaan, vaan odota sitä oikeaa hetkeä. Oikeaa tunnetta! Usko omaan Coraliaasi tai Vetehiseesi! Säilytä usko siihen, että löydät helmellesi oikean kohteen!

Rakasta ja ole rakkauden arvoinen!


Kommentit

  1. Mukavaa, kun luukku oli mieluisa. Toivottavasti sukat sopivat sinulle.
    Ihana tarina. Rakkaus on ikuista.

    VastaaPoista
  2. Teen tunnustuksen:
    Se karkkikeppi kuului MUISTAAKSENI siihen laittamaani nro."8"-luukkuun. Ainakin olin laittavinani. Voihan toki olla että en olisikaan sitten laittanut, mutta mielikuva oli että siihen oli tarkoitus moinen laittaa.
    Onhan tuosta jo aikaa kun olet julkaissut tuon ihmettelysi joten JOS ei joku muukin ehdi yhtä harvakseen käydä täällä lueksimassa kuin minä niin uskon että olisi "älähtänyt" sen jo omakseen.
    En toki suutu tai pahoita mieltäni mikäli se mokoman keppi oliskin jonkun muun lahjasta, -senkun huutaa vain vastalauseen tälle mun tunnustukselleni asiaa kohtaan. :D

    Ihanaa joulun odottelua. Enää 7 yötä jouluun... kaivataan enää lunta kun entiset uhkaa sulaa pois! :)

    VastaaPoista
  3. vähän sellainen kutina mullakin oli, jotta olisin nimenomaan nähnyt siinä kangas-paketissa kepukan, mutta mun muistiin ei ole luottamista. :) Uskon kuitenkin, että kahdestaan muistamme jo ihan oikein. :) Hyvää se oli!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Hampaiden hoito ja herkkä suu vaahdossa

"Hammas on kova kalkkipitoinen suussa sijaitseva muodostelma, jollaisia on monilla selkärankaisilla. Hampaiden pääasiallinen tarkoitus on ruoan mekaaninen hienontaminen." Näin Wikipedia aloittaa kuvaamaan hampaita. Lisään vielä, että terveet hampaat nostavat itsetuntoa ja vähentävät riskiä sairastua. Kyllä. Vialliset hampaat aiheuttavat mm. Kipua, hermokipua, tulehdusta, mätimistä...  Pitkälle edennyt karies voi tuhota hampaan täysin. Hoitamaton leukaluun tulehdus voi johtaa jopa yleistulehduksen kautta kuolemaan.

Laitoin aamukahvin tekeille ja laittauduin valmiiksi tätä päivää varten. Nätit ja mukavat vaatteet korvaavat trendikkyyden, mutta laveran voiteilla ja meikeillä saan tehtyä itsestäni mielestäni kauniin, niinkuin nyt näillä avuillani tehdä voi. Mietin lukemaani hampaista ja muistan aiemmin käydyt blogikeskustelut herkkäsuisista lukijoista.


Hampaistani tahdon pitää huolta ja säilyttää omani niin kauan kuin voin. Hampaat ovat osa minua ja hyvinvointiani. Hampaat ovat …