Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri luukku 10

"JOULUKALENTERI"

Kymmenes päivä joulukuuta ja lähestymme puoliväliä matkassamme kohti jouluaattoa! Oletkos ollut kilttinä? Saatko pukilta lahjoja? Kirjoititko kirjeen pukille lapsena?

Minä olen ollut kiltti joulukalenterin luukuista päätellen! Tänään avasin taas niistä yhden.


Kun tämä kuori tuli minulle, mietin ensin, että avaanko sen, kuten kaikki muutkin postit, mutta sitten huomasin kuoren päällä luukun numeron ja hokasin, jotta tätä ei ehkä saa avatakaan, vaan tämä kuori on se luukku! Hui! Varmistus tuli viestillä ja niinpä jäi kuori avaamatta ja odottamaan tätä hetkeä. :)


Hyvä niin. Luukusta paljastui kortin lisäksi villasukat, suklaalevy sekä tulitikkuaski!


Tulitikkuaski vielä joka suunnasta erikseen kuvattuna.
Tämä tuli extrana Luukun sisällä Marja K.lta!

KIITOS "ENKULI" ja "MARJA K." yhteisestä luukustanne!


Ja hups! Olikos tämä karkkikeppi luukun 8 vai jonkun muun päällä?! 

Oli tipahtanut ja nyt en ihan varma ole, keneltä! mutta siis tallessa se on... tai oikeastaan oli. ;) Mumsmums... :P



Tarinani sinulle

Kun Vetehinen rakastui Merenneitoon

Palaamme ajassa taaksepäin. Ei eiliseen vaan kauemmas. aina siihen päivään saakka, kun maailmamme oli paljon suuremmalta osin veden peitossa. Tyrskyt tyrskysivät kallioita vasten, tuuli puhalsi taivaalla ja aurinko sulatteli hiljalleen jäävuoria. Mannerlaatat liikahtelivat ja joka puolella rytisi ja paukkui. Maailmamme oli kuin toinen paikka. Tai ehkä se on sitä nyt. Uusi elämä.

Tarinani ei suinkaan kerro maan päällisistä asioista tällä kertaa, vaan menemme pintaa syvemmälle ihan kirjaimellisesti. Sukellamme tarinaan, jossa merenneitoja ja vetehisiä vielä oli olemassa. Liekkö edelleenkin syvyyksissä?!

Kaunis merenneito kiillotteli suomujaan, koristautui kauniisiin koralleihin ja kampasi hiuksensa meritähden sakaroilla. Hänen hymynsä oli kauneinta kaikesta. Yksikään merenneito ei vetänyt vertoja hänelle. Coralialle. Parasta kuitenkin oli se, ettei Coralia itse ollut itserakas tai leuhka kauneutensa vuoksi. Päin vastoin. Kiltein kaikista, suloisin, herkin ja hurmaavin olento merten syvyyksissä. Samalla toki myös ihailtu, haluttu morsiammeksi mutta myös yksinäisin kaikista. Coralia sai tuntea kateutta muilta merenneidoilta ja oli niin turhautunut siitä, että häntä kosittiin kaiken aikaa. Hän ei ollut tuntenut koskaan sitä todellista rakkautta.

Coralian isä ja äiti olivat ylpeitä ainokaisestaan ja halusivat hänelle vain parasta. He tarjottelivat tyttöselleen kaikkein rikkainta ja kaikkein uljainta ahtia, rohkeinta meriratsun ratsastajaa sekä muita sopivalta tuntuvia sulhasehdokkaita. Coralia ei kuitenkaan ollut valmis avioitumaan yhdenkään kanssa. Hän halusi tuntea rakautta, intohimoa, iloa, onnea... Jotain sellaista, missä pyrstö värisisi ja korallikorut kilisisivät. Sitä hän halusi. Ja sitä hän odotti. Ei niinkään miestä, joka halusi vain kauniin merenneidon. Hän halusi olla paljon enemmän!

Coralia lähti uimaan tapansa mukaan yksin uponneen laivan laaksoon. Siellä hän viihtyi ajatuksissaan, tutkiessaan uponnutta laivaa ja sen aarteita. Esineitä toisesta maailmasta. Esineitä, joissa oli jotakin eksoottista! Ne kuuluivat kaikki meren päälliselle kansalle, Ihmisrodulle!

Coralia uiskenteli ajatuksissaan ja ihasteli haukipoikasten kanssa peilin taikaa. Haukipoika kiusoitteli Coraliaa naurahtaen, että entäs, jos tuo taikapeili näyttäisikin Coralialle tulevan sulhasensa! Hauki purskahti nauruun ja jatkoi. Jos se sinun sulhasesi olisikin tursas tai vaikkapa rumaakin rumempi veen emonen. Coralia nauroi hauen pojan kanssa. Yks kaks peilistä vilkahti kuitenkin jotain muuta, kuin hauenpoika tai Coralia! Coralia säpsähti ja lopetti naurunsa. Hän tuijotti pelokkaana peiliin ja näki takanaan kauempana uljaan, komean, lihaksikkaan ja ehkä ujohkonkin mieshahmon! Coralia kääntyi katsomaan miestä ja huomasi, että siellähän oli Vetehinen! Oliko hauenpojan vitsailu sattumaa vai oliko Vetehinen hänen tuleva puolisonsa?!

Coralia punastui Vetehisen komeudesta ja omista ajatuksistaan. hänen pyrstönsä värisi ja korallikorut kilisivät Coralian värähdellessä. Vetehisen katse kohtasi Coralian kanssa. Coralia käänsi äkkiä päänsä pois ja lähti kiireesti uimaan takaisin kotiin pieni hauenpoika kintereillään huudellen Coralian perään: mikä sulle ny tuli?!

Siitä hetkestä saakka Coralian ajatukset seikkailivat jossakin ihan muualla, kuin missä piti. Coralia ei saanut mielestään uljasta lihaksikasta komistusta. Vetehinen oli vienyt Coralian sydämen. Ongelmana vain oli se, että Coralia oli aivan liian ujo tehdäkseen asialle mitään! Ja niin hän vaipui uudestaan ja uudestaan ajatuksiinsa ja vältteli uponneen laivan laaksoa. Ujo likka!

Toisaalla Vetehinen tunsi samoin Coraliaa kohtaan, muttei tiennyt merenneidon nimeä! Tiesi vain, että neito oli kaunein kaikista ja hänellä oli ihanin nauru! Niin ja leikkikaverina hauen poika! Vetehinen saapui joka päivä uponneen laivan laaksoon toivoen näkevänsä uudestaan unelmiensa merenneidon. Turhaan. Hän kuitenkin huomasi jotain kimaltelevaa pohjakivien seassa. Ui sitä kohden ja nosti hohtavan valkoisen helmen. Sen oli täytynyt tipahtaa Merenneidon kaulakorusta, kun hän lähti niin kiireellä uimaan pakoon! Mutta miksi?! Miksi tyttö kiirehti pois?! Vetehisellä ei ollut mitään tietoa siitä, oliko neito pelännyt, inhonnut, vihannut vai muuten vaan säikähtänyt häntä. Mutta Vetehisen oli pakko saada selvyys! Hän oli menettänyt tytön takia yöunensakin ja se oli uutta Vetehisen kaltaisellekin merten sankarille.

Vetehinen valjasti merihevosensa ja lähti etsimään Merenneitoaan helmi visusti tallessa. Vastaan tuli yksi toisensa jälkeen merenneitoja, jotka jokainen väittivät olevansa juuri se sama tyttö, jota Vetehisen kaltainen uros etsi. Kun Vetehinen pyysi näyttämään helminauhojaan, merenneidot hakivat kauneimmat korunsa ja toiset jopa irrottivat helmen tahallaan niistä, jotta Vetehinen menisi lankaan. Kenenkään merenneidon koru ei vaan ollut yhtä hohtava, kuin oli se helmi Vetehisen tallessa.

Vihdoin Vetehinen alkoi olla valmis luovuttamaan. Hän oli kiertänyt meren ristiin rastiin eikä uskonut enää missään olevan piilopaikkaa, jonne yksikään merenneito mahtuisi piilottelemaan! Vetehinen päätti kysyä vielä viimeisestä poukamasta, josko saisi yöpyä siellä ja palaisi tyhjin ratsain kotiinsa aamulla. Vetten valtias toivotti uljaan Vetehisen kotiinsa tervetulleeksi. Kattoi vaimonsa kanssa pöydän koreaksi mädillä ja muilla merenherkuilla, sijasi vuoteen vieraskoloseen ja pyysi vielä, josko Vetehinen jaksaisi tervehtiä hänen tytärtäänkin. Juu, toki. Silmiä jo tosin painoi, mutta kohtelias hän oli. Ja niin Coralia pyydettiin paikalle.

Se hetki, kun Vetehiseltä karisi unihiekat silmistä ja Coralialta pääsi äänetön parahdus yhtä aikaa! Se tunne, kun Coralian pyrstö alkoi taas väristä ja Vetehisen lihaksikas rintakehä pomppoilla sydämen lyödessä tuhatta ja sataa! Vetehinen katsoi Coraliaa silmiin ja hymyili typerän hämmästyneesti, kunnes tajusi ojentaa helmen Coralialle ja änkyttää "hei, tä-tä-tääämä tipahti kai sinulta". Coralia ui ujona hakemaan helmen Vetehisen kädestä ja kun hän otti helmen, heidän kätensä koskettivat hetken toisiaan. Coralia oli pakahtua! Vetehinen kysyi rohkaistuttuaan, josko Coralia voisi näyttää hänelle lähellä olevan korallipuutarhan. Ja niin nuoret lähtivät uimaan kohti korallimerta.

Puutarhassa he juttelivat aikansa ja rohkaistuivat hieman enemmän. Lopulta Vetehinen lähestyi Coraliaa ja kaappasi hänet syliinsä painautuen kiinni, solmien evänsä toisiinsa ja he suutelivat ensimmäisen kerran. Se muisto ei koskaan katoa kummankaan muistoista.

Rakkaus oli se, jota Coralia odotti. Odottaminen palkittiin ja Coraliasta ja Vetehisestä tuli onnellinen merenalainen pari. He saivat pari pientä merenneito-lastakin.

Jokaiselle on se oikea jossakin. Jokaiselle on rakkautta olemassa. Ilman rakkautta emme olisi ehjiä, kokonaisia. Se, minkälaista se rakkaus sitten on, on jokaisen kohdalla yksilöllistä. Äidin rakkautta, ystävän rakkautta, rakkautta puolisoa kohtaan... Rakkaus ei kuole koskaan!
Älä antaudu tunteettomaan maailmaan, vaan odota sitä oikeaa hetkeä. Oikeaa tunnetta! Usko omaan Coraliaasi tai Vetehiseesi! Säilytä usko siihen, että löydät helmellesi oikean kohteen!

Rakasta ja ole rakkauden arvoinen!


Kommentit

Mukavaa, kun luukku oli mieluisa. Toivottavasti sukat sopivat sinulle.
Ihana tarina. Rakkaus on ikuista.
Vilimarika sanoi…
Sopivat! :)
Armi Korhonen sanoi…
Teen tunnustuksen:
Se karkkikeppi kuului MUISTAAKSENI siihen laittamaani nro."8"-luukkuun. Ainakin olin laittavinani. Voihan toki olla että en olisikaan sitten laittanut, mutta mielikuva oli että siihen oli tarkoitus moinen laittaa.
Onhan tuosta jo aikaa kun olet julkaissut tuon ihmettelysi joten JOS ei joku muukin ehdi yhtä harvakseen käydä täällä lueksimassa kuin minä niin uskon että olisi "älähtänyt" sen jo omakseen.
En toki suutu tai pahoita mieltäni mikäli se mokoman keppi oliskin jonkun muun lahjasta, -senkun huutaa vain vastalauseen tälle mun tunnustukselleni asiaa kohtaan. :D

Ihanaa joulun odottelua. Enää 7 yötä jouluun... kaivataan enää lunta kun entiset uhkaa sulaa pois! :)
Vilimarika sanoi…
vähän sellainen kutina mullakin oli, jotta olisin nimenomaan nähnyt siinä kangas-paketissa kepukan, mutta mun muistiin ei ole luottamista. :) Uskon kuitenkin, että kahdestaan muistamme jo ihan oikein. :) Hyvää se oli!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…