Siirry pääsisältöön

Raivon vallassa lehmää tökkimässä

Opi välillä pysähtymään, muuten mikään arvokas ei ehdi saada sinua kiinni.

Maata kaatava migreeni senkun jatkaa jyskyttämistään pääni sisällä. Toivossa on hyvä elää, sanos lapamatokin, sillä huomenna kaiken pitäisi olla historiaa. Ei, en ole viiltelemässä ranteita epätoivon vallassa auki, vaan saamassa lääkityksen kohdalleen. Tämän päivän kun vielä jaksaisin pureskella kynsiäni ja yrittää hillitä hakkaamasta päätäni seinään. Luulisin, että se vaan lisäisi pään sisäistä kiputilaa.

Maatessani sängyssä, selailin Appseja kännykkääni. Uusia pelejä lähinnä. Niin, minä saatan todellakin pelata tärräyttää jonkun pelin joutessani, jos en muutakaan pysty tekemään. Sitä varten älypuhelin on näppärä, ettei tarvitse hankkia puhelimen lisäksi jotain kevyitä ja pieniä kannettavia pelikoneita, jotka eivät sitten sovellu vaikkapa puhelimen ominaisuuksiin. Tosin saattaa sekin aika vielä vanhuuden höppänänä tulla, että laitan wiin käyntiin pelatakseni kanan ammuntaa ja kun musiikki alkaa soida, tungen remote-kapulan korvaani ja alan huudella roikkuvaan nunchukiin haloota. Saattaa olla, että kiroan silloisen nykynuorison törkeästä käytöksestä ja luurin korvaan lyömisestä.

Niin tai näin, katselin niitä pelejä siis kännykkääni. Ilmaisia saa tilattua, mutta ne eivät yleensäkkään ole kovin hekumaa herättäviä. Maksamaan en ala, vaikka siitä voisikin saada peliriippuvuuden tai armottoman hedarin vielä lisäksikin, sillä koukuttaahan ne pelit, jos tarpeeksi mielekkäitä ovat. Lisäksi puhelinoperaattorini ei tunnista moista laskutustapaa, kuin "maksa peli puhelinlaskussasi". Luottokorttia ei ole eikä tule.  Siispä todellakin selasin vain ja ainoastaan jälleen kerran ilmaisversioita.

Ah, mitä huumoria sai jo siitä, että pelkästään luki pelien nimiä ja näki pikkukuvan niistä. Ihan parhaat nimet olivat ehdottomasti gangnam bubbles sekä tap the cow. Jälkimmäinen kuulosti niin kovin eläinrääkkäykseltä, että päätin sen ladatakin tarkistaakseni, onko kyseessä vakavakin eläinrääkkäystapaus. Puolustan sen verran innokkaasti heikompiani, joihin lasken myös lehmät, että olin jo se wii remot... hmm... kännykkä valmiina soittamaan eläinsuojeluyhdistykselle. Olihan se yhdenlaista eläinten tökkimistä! Mulla pääsi muutaman kerran kirosana, kun aika loppui kesken! Kauhukseni huomasin kotvan kuluttua itse syyllistyneeni tökkimään lehmiä silmään, apinoista, koirista ja muista eläimistä puhumattakaan! KAMALAA! Häpeissäni jätin soittamatta eläinsuojelijoille.

Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet yhtä nopeasti, kuin huomaamme toistemme virheet, olisimme pian kaikki onnistujia. 

Kyselin eilen postausteni pituudesta ja aiheiden yhteen tumppaamisesta. Niinhän se on, mitä itsekin ajattelin, että erottelen jatkossa eri aiheet erillisiksi postauksiksi. Minulle se on muutenkin helpompaa, joten kiitos palautteestanne ja jatkossa ollaan viisaampia tässäkin asiassa.

Toivottavasti minunkin neuvostani on otettu vaari, tai mummo tai eno tai mitä tahansa. yritin neuvoa asiaa, mitä eräs ei osannut. Kerroin, kuinka toimia. Kerroin kauniisti myös, että eihän kaikkea voi osata heti alkuunsa! Voi voi... Joillekin se palautteen vastaanottaminen vaan on niin vaikeaa. Suorastaan hyökkäys itseään vastaan tai jonkin asteinen kriisitilanne. Minusta kriisiä tuollaisessa ei ole, etenkään, kun itse kertoi, ettei osaa! Enemmänkin kriisiksi heittäisin Talvivaaran touhut, kuin sen, että keskustellaan asioista hyvässä hengessä! Juna lähti just...

Alan päätellä tämän päivän juttutuokiota ja toivotella teille kaikkea kaunista. Vielä on 24,7 eri asiaa tekemättä, joten niiden kimppuun hyökkään seuraavaksi hullun migreenipotilaan raivolla. Murunen tietää, että sen raivon edessä ei passaa olla. ;) Tai oikeastaan passsaahan sitä, sillä nimenomaan tarkoitus olisi saada valmista, eikä nakella edestään pois. Runokirja on loppusuoralla, atc-kortteja on tilauksessa muutama, nauhasavotta loppusuoralla sekin, stanssausurakka ja vielä kerta kiellon päälle, laitetaan raivon eteen lisäksi vielä pakkaamiset. Joulumyynti on alkanut, joten lähetyksiä lähetyksiä... Niin ja joulukalenterissa aikaraja umpeutui jo, joten tarkistan, montako luukkua on ilman lähettäjän yhteyden ottoa etc.

Näissä merkeissä, Tämä olkoon sinulle:

Jos voisin antaa sinulle yhden ominaisuuden, antaisin kyvyn nähdä itsesi kuten muut näkevät sinut. Silloin voisit huomata, miten verraton olet.




Kommentit

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Georganicsin kolme hiilen kovaa tuotetta hampaille

Mikä tekee ihmisestä, olipa mies tai nainen, kauniin? 
Varmasti vastauksia on useampia, mutta ainakin kaunis hymy. Sellainen aito, vilpitön hymy, jolla ei tavoitella mitään hyödykkeitä eikä ivata ketään. Hymy, jossa sielu valaisee temppelinsä kauneimmalla valollaan. Ihan sama, onko hampaita tai ei, raudat tai ei, koriste ja kultahammas tai ei tai vaikka suu ei aukeaisi edes. Mutta oikein kauniista, puhtaiden hampaiden hymystä ei ole haittaakaan.. 😁

Koska minun suuni reagoi tavallisiin hammastahnoihin, on käytössäni oltava aina sellaista tahnaa, mikä ei aiheuta kipua ja aftoja, ientulehdusta tai haavaumia. Koska myös seuraajissani on herkkäsuisia, esittelen kolme upeaa valkaisevaa tuotetta, jotka eivät satuta herkkää suuta. Annetaan hampaiden näkyä hymyillessämme!

Tuotteet olen saanut lahjaksi Ruohonjuuresta eikä minua velvoiteta esittelemään näitä. Teen sen ihan sinua ajatellen.


Georganics oli minulle uusi tuttavuus, mutta aktiivihiili valkaisevana jauheena on tuttua. Nyt pääsin testa…