Siemennys käynnissä

Voin sen verran paljastaa, että tänään olen ihan omin pikku kätösin siemennellyt. Enpä ole edes laskenut, montako siementä käsilleni on jo irronnut, mutta MONTA! Enkä nyt puhu puutarha-tai kokkauspuuhista! Tuli vaan mieleeni, jotta nyt voisi olla sopiva aika. Sitten vähensin vaatetustani, laitoin tuulettimen pyörittämään ilmaa taakseni ja hommiin.

ensin napsahti sivuleikkureilla yksi kävyn siemen ja sitten toinen... Lopulta olin irrottanut kaikki siemenet kahdesta eri kävystä ja aloitin liimaamaan niitä yksitellen.. Ei sentäs takaisin, vaan purkin kylkeen. :D Lopputulos näytetään myöhemmin, mutta tämä siemennysurakka jatkuu kuivuttuaan vielä jonkun aikaa, joten se siitä nyt tällä erää.


Mutta kerronpas nyt kuvien kera eilisestä päivästämme. 
Nimittäin lähdettiin matkaan aamusella ja tultiin kotiin vasta nukkumaanmeno aikaan. 
Missä sitä oikein onkaan luuhattu?! 
No, iltakahveella sukuloimassa, mutta sitä ennen... 


Kuvioissa oli mm. vanha paloasema...


Pönttöily...


Sekä portaita sinne ja tänne ja etenkin sinne!


Nimittäin laskeuduimme satumaahan, jossa näimme Hattiwattien nousevan piiloistaan katsomaan ukkosen salamointia. Todellakin, koko päivänhän satoi kaatamalla tai ripsottelemalla tai ihan solkenaan. Lisäksi jylisi ukkonen taustalla. 


Satumaassa seinämät olivat jykeviä!


Ja maisemat aivan uskomattoman kauniita! 
Satumaamme nimi on Orinnoron rotko. Sen kerrotaan saaneen nimensä siitä, kun Jumala loi maailmaa ja ykskaks tarvikkeet loppuivat. Hän alkoi venyttää maa-aineksia ja naps. Sehän meni katki poikki ja halki keskeltä! Moni ori on kuulemma täällä saanut surmansa. 
voin hyvin uskoa tarinan todeksi, sillä siltä tämä satumaa näytti!


Läheisellä laavulla meitä odotti valmiit kytevät ja savuttavat puut nuotiossa. tikkuakaan ei raapaistu ja silti saimme paistettua makkarat ja...


..kuivatettua märät vaatteemme. 



Matkamme varrella oli kaunista kultapeltoakin. Ei sentään kaikki vain jylhää kalliota. 


Mutta sitä kalliota, sitä oli enemmänkin! Onneksi maasto oli helpohko kulkuista. 
Joissakin paikoin tosin jouduttiin isompaa askelta ottamaan tai ylämäkeä kapuamaan, joten kyllä, olen ollut tänään huonommassa kunnossa. Huimausta kipujen takia. Lepoa! 
Ja meni muutama ylimääräinen pillerikin eilen. KANNATTI!

Tiedätkös, pää tarvitsee myös huolenpitoa ja täällä sitä todellakin oli! Huolenpitoa päälle! 



Sade ei haitannut lainkaan. Satumainen kauneus lumosi meidät.


Olemme siis olleet kuilun partaalla! ja voiko alemmas enää vajotakkaan?! 
Tiedän vastauksen: Kyllä voi! Kaivoksen uumeniin!


Syksyn tullen sieniä kasvaa karhun kankahalla...


Olikos ne nämä niitä sieniä, mitä Aasian poijjaat söivät muuan vuosi sitten ja olivat sairaalassa seuraavaksi?


Kyllä tämä satumaa on itse nähtävä ja koettava! En todellakaan kadu sitä, että menimme sade-ja ukkospäivää tänne viettämään! 


Peikkoja en nähnyt...


...Peikon pesäkoloja kylläkin.


Tie ei ollut pitkä ja kivinen. Se oli vain sitä pitkää. Uskaltaisitko sinä ottaa selvää, minne nämä pitkospuut veisivät?


Me päädyimme Röllimetsään!

Vilimarika

Kommentit

  1. Olen myös käynyt tuolla rotkossa joitain vuosia sitten ja maisemat olivat henkeä salpaavan kauniita. Upeita kuvia.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia, utuisia.Varmaan mukava reissu!

    VastaaPoista
  3. " Mikäs paikka tämä oikein on, näin usvametsän aution. Silloin kuulin laulun ihmeellisen..."

    VastaaPoista
  4. Tämä on niiiiiiin sanoinkuvaamattoman kaunis paikka! Itse käynyt siellä vain kerran-vaikka melkein sen vieressä asummekin. Ja se paloasema josta olit kuvan laittanut...*sniif* Ennen asuimme siellä sen liki, mutta ajat muuttuvat. Nyt tosin ei enää haavat repeile auki niin pahoin vaikka sieltä kuvia näkisikin.

    Hienoa teiltä että olette menneet huonolla säällä (sateella ja ukkosenilmalla) retkeilemään sinne Orinorolle. Meillä vielä osa lapsista pieniä niin ei onnistu ihan noin vaan-puhumattakaan että lähtisimme huonon kelin vallitessa sinne suoraan sanoen tappelemaan. Siihen se menisi kuitenkin. Mutta on sinne mentävä uudestaan ellei tänä vuonna niin ehkä ensi vuonna sitten. ;)

    VastaaPoista
  5. Onpa satumainen paikka! Upeita kuvia olet ottanut. Voi melkein nähdä keijut ja peikot kurkkimassa puiden lomasta ;)

    VastaaPoista
  6. Ihanat maisemat, voin aistia metsän tuoksun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari