Siirry pääsisältöön

Kannatatko julki tuontia vai salailua?



Kyselin tovi aikaa sitten eri ihmisiltä, kuinka kynsilakkakoruja tehdään. Minulle vastattiin, ettei niiden ohjeita kerrota, koska sitä varten on olemassa maksulliset kurssit ja ilmainen tieto söisi niin kurssittajien kuin korujen tekijöidenkin leivän. Ymmärsin oikein hyvin vastaukset.

Aloin kuitenkin itse kokeilemaan ja lopulta löysin kuin löysinkin keinon, sen oikeaksi todetun myöhemmin, kuinka ko. koruja tehdään. Olin jo muutamia tehnytkin kun näin Facebookissa julkisen keskustelun siitä, kuinka kynsilakkakoruja tehdään. Oli linkit ohjeisiin ja oli myyntiä tarvikkeillekin. voi sitä turhautumista, kun sen huomasin!

Ensin mietin, alanko kommentoida jotain asiasta siellä, mutta sitten mietin, että mitä se enää hyödyttää? Jokainen jo oli sen lukenut ja oppinsa saanut sitä kautta. Ihan ilmaiseksi.

Tottakai minuakin sapetti, koska samalla se söi nyt minunkin leipääni, plus että olin itse tehnyt hirvittävästi töitä saadakseni itse selville kokeilemalla, kuinka kyseisiä koruja tehtäisiin. Sitten joku menee kertomaan sen kaikille tosta noin vaan. Eh...

Toisaalta mietin, että onhan se ihan hyväkin, että erilaisia ohjeita jaetaan ympäriinsä. Olisinhan itsekin ollut kiitollinen opastuksesta, ihan ilmaiseksi tai ilman omakustannekokeiluja.

Mitäpä olet mieltä? Hyväksytkö kaiken julkiseksi vai pitäisikö salailla ohjeita?

Näitä minun itseni hyvällä omallatunnolla tekemiäni koruja saa yhä Inspiksen kaupasta. Löydät sen tuolta blogini otsikon alta alaotsikosta. :)

Kommentit

Marsa sanoi…
Onhan sitä olemassa laki tekijänoikeuksista.Itse en maksullisia ohjeita julkaise blogissani tai facebookissa.Tästä asiasta on eräissä ryhmissä paljon keskusteltu,mielestäni kannattaa harkita mitä julkaisee ettei tule ikävyyksiä.Mutta kaikki eivät välitä.
MerjaHannele sanoi…
Jos on maksullisia ohjeita, kuten tämä kynsikorujuttu, niin tekisin samoin kuin Marsa. Eli maksullisia tai tekijänoikeudenalaisia juttuja/ohjeita en julkaisisi omassa blogissa tai kirjoittaisi sähköpostiin tai facebookiin. Yleensä löydän ohjeen jostain ja laitan sitten linkin siihen ohjeeseen. Pätisi ehkä maksullisiinkin, maksulliselle sivulle linkki...
Riina Itkonen sanoi…
No siis jos mä olisin vaikka käynyt jollain maksullisella kurssilla ja olisin siellä oppinut jonkun uuden tekniikan niin kyllä mä sen voisin opettaa jollekin tuttavalleni. Jos alkaa miettimään sitä, että miten ennenvanhaan hommat meni, jos meidän esi-isät eivät olisi opettaneet vastantekoa, tuohitöiden yms. tekoa ihan ilmaiseksi jälkipolvilleen niin mitä me osattaisiin tehdä ? Ei yhtään mitään. Tai kukaan ei olisi koskaan kertonut karjalanpaistin reseptiä :). Kurssit on sitä varten, että jos joku haluaa mielenvirkeydeksi sinne mennä, siellä ei mielestäni tarvitse sellaista sopimuta allekirjoittaa, jossa vannotetaan, ettei kerro tekotapaa kellekään :). Mun mielestä tiedon ja taidon täytyy kulkea eteenpäin ilman maksua.
Vilimarika sanoi…
Mielestäni tekijänoikeuslakeja ei saa myöskään rikkoa ja sehän mua kismittikin eniten. Näitä vastaavia aiheitahan on käyty leimakuvien ja stanssattujen kuvioidenkin kohdalla muunmuassa. Täytyy olla selvillä, kenen tuotteita saa myydä siltään, kenen valmistettuna esim. kortiksi tai kenen ei missään nimessä mitenkään. Samahan se pätee näihinkin koruihin. Vai? Joka tapauksessa uskon, että kynsilakkakorutkin ym tekniikat tulevat tulevaisuudessa maksuttomiksi ja sitten niitä saa jakaa "perintönäkin" muille, mutta nyt niiden ollessa trndijuttu, se on haluttu pitää uniikkina ja antaa maksaneiden/itse oppineiden saada niillä leipänsä. voisihan tuota asiaa laajentaa hyvinkin pitkälle, että miksi esim. ammattikouluissa maksetaan oppimisesta, kun sen pitäisi olla perinnettä? Toisaalta se laatu ja arvostus siihen halutaan säilyttää. No, tälläkin on kaksi puolta, kuten huomaamme.
Maca sanoi…
Tulipa mieleeni hillanpoiminta Lapissa. Paikkoja ei kerrota, ettei toinenkin löydä lakkoja.
Jos minä olisin keksinyt jotain ja keksinnöstä olisi elanto kiinni, voisin miettiä salaamista. En ole ihan varma, riippuu asian suuruudesta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…