Siirry pääsisältöön

Viikonlopun puuhailua

Hetken taukoa mansikoiden siivoamisesta ja pakastusprojektista... Se siis tämän päivän ohjelmassa. Talven mansikat ovat nyt kerätty ja kohta pakkasessakin. Enää ei puutu kuin mustikat ja kenties jos karaloita haetaan sykysllä, alku talvesta. 

Eilen suuntasimme tiemme synkeään harmaaseen metsään. Täysin hoitamaton metsä, jossa ei sitä perinteistä vihreyttä ollut. Oli vain varisevia havunneulasia, oksia, sammalikkoa ja pystyssä seisovia puiden runkoja. 


Pieni hiiri kipitti pieneen metsäkoloseensa vauhdilla. Ainoa elämä, mitä tuossa metsässä nähtiin koko aikana. Mielessäni kävivät synkkien metsien noitatalot ja bigfootien pesäkolot. Peikkojen tanssi ja Jättien suuret luolien suut. Seurasimme tiiviisti karttaa ja painelimme läpi metsän, yli ojien suoraan suon laidalle. 


Joissakin paikoissa suo kantoi ihan hyvin, joissakin kohti kuului "hörppäsy"ääniä, kun sammal imasi vettä pinnalle. Joissakin paikoin sammal kyllä kantoi, mutta sen alla oleva vesi sai sivusilmässä koko maan tärähtelemään ja hyllymään. Hurja näky, kun askeleilla maa tärähtelee. Huh. Suopursuja, suovehkaa, osmankäämiä... Olihan siellä sitä kaipaamaani elämää!


Karpalot olivat vielä raakileita, mutta katselimmekin sillä silmällä, jotta olisiko talven kynnyksellä pikkupakkasten tullessa kenties mahdollista tuolta niitä hakea. Kyllä vain on. 


Lakkoja saimme poimittua ihan kivasti. Murusen ämpäri oli toki isompi ja täydempikin, kuin minun, mutta jo kotona tekemäni suunnitelma toteutui kyllä. Oma ämpärini täyteen. 
Itseasiassa minua nauratti erään ystäväni kanssa se, kuinka toiset kateellisina ja katkerina ärisevät minulle siitä, kuinka "sairaslomalla pois töistä voin tehdä sitä ja tätä ja tuota". No, ihan niinkuin se olisi muilta pois ja ihan kuin se olisi kiellettyä niiltä valittajiltakin ja sitä paitsi, on tärkeää sekin, kuka ottaa asiat niin tiukkaan ja suppeasti, ettei yhtään osaa ajatella totuutta. Se, että nytkin keräsin ämpärillisen marjoja, on niille selvä asia, jotka minut tuntevat tai jotka viitsivät kysyä suoraan minulta, jos se vaivaa. Mutta ne, jotka vaan päättävät, että patalaiska pas** ja vetkuilija ja ties mitä, niin heille tiedoksi, että ämpäri se on pienikin ämpäri. ;) Samaa keskustelua kävin jo vuosi sitten "kalliokiipeilystäni", jotta kuka tarvitsee siihen valjaat ja jyrkän kallion, kuka sitten nousee kalliolle 2 metriä polkua pitkin ja senkin Murusen auttaessa kädestä. Että hei... Kun on niinkin sairas kuin minä, jottei töihin kykene, ei silloin kykene myöskään keräämään 10 litran ämpärillistä lakkoja päivässä tai kiipeämään sinne 100 metrin jyrkänteelle valjaissa! Mutta kuinka ihanalta se kuulostaakaan, kun saa sanoa keränneensä ämpärillisen marjoja. :) Jep, että se siitä kateudesta, jota siis on ollut joskus ilmassa. 


Ja juu, tömpsähdin välillä huilaamaan. Itseasiassa useastikin. Ja kyllä, koski ihan hurjana välillä ja pakko oli istahtaa ja nojata puihin ja vaikka ja mitä. Jotta vähällä oli, ettei se miniämpärikin jäänyt vajaaksi. Tavoite oli kuitenkin laitettu ja päätin ja päätökseni pidin. Itseasiassa paluumatkalla poismennessä polulla huomasin vielä lakkoja, joilla sain tavoitteen täyteen. Huh! Itsetunto oli kovilla! ;)


Huilitauoilla tutustuin muutamaan Santeri Sammakkoon ja Sakuliin. 


Ihastelin pitkiä naavapartoja, mitä peikot olivat jättäneet jälkeensä.


Ja törmättiin uteliaaseen variksen poikaankin, joka seurasi maassa meitä...


Menin lähemmäs... Ei se vaan lähde karkuun...


.. Ihmekkös tuo! Kanto!


Tutustuin myös Helen Heinikseen, joka poseerasi minulle. Oli vaan niin samanvärinen kuin maastokin, jotta zoomaus ei onnistunut oikein. 


Akvaariossakin käytiin... Eikun joo... Ei ne koralliriuttoja olleetkaan, vaan lihansyöjäkasveja. Pidin varpaat visusti kumppareissa. 


Paluumatka toista kautta ja siellä vihreyttä olikin. Samoin oravien ravintola. 


Tarjolla oli kuusen emikukintoja sammalpedillä. Nam nam. 


Käytiin ralliakin ajamassa keskellä metikköä. Hyvin pärisi kun ajoin tuolla kurveihin. Pär pär. 
Semmonen viikonloppu. Niin ja kotona odotti ylläri, kun remppasetät ovat tulleet seinästäkin jo läpi. Mä jo ihmettelinkin, miksi siellä portaissa oli niin likaista.


Muksaa alkavaa viikkoa!

Kommentit

Marsa sanoi…
Sinulla ihana metsäretki suon valtakuntaan.
Olipa mukava retki. Valokkia kuulemma tulee tänä vuonna hyvin? En tiedä kun itse en suolle mene :) Kivoja kuvia olet laittanut!
SatuMaria sanoi…
Onpas mukavan näköistä, rentouttavaa kerrassaan :) Sulle on huomenna jtn kivaa blogissani!

KUUKAUDEN TOP 3

VUODEN 2016 PARAS LUONNONKOSMETIIKKA TUOTE ja ELÄINKOKEET

Paljon puhututtanut eläinkokeiden käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa on ollut minulla mielen päällä taas jonkun aikaa. EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto 3 vuotta sitten. Sitä ennen voimaan astunut direktiivi kielsi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden testaamisen eläimillä vuodesta 2009 alkaen. Kielto koski myös raaka-aineita ja esti EU:n ulkopuolella (esim. Kiina) eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle.

Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pakollisia kosmetiikalle (uudistuneen lakipykälän mukaan heinäkuusta 2014 alkaen shampoita ja hajuvesiä ei enää testata eläimillä.). Kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät Animal…

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty.