Siirry pääsisältöön

Lapsuuden muistoja runoina

Lapsuusmuistoissa soisi kaikille ilmapalloja, saippuakuplia, kermakakkuja, prinsessa- ja ritari-leikkejä... Soisin jokaiselle lapselle naurua, keppihevosella ratsastamista ja paljon tasavertaisia kavereita. Aikuiset olisivat luotettavia ja turvallisia. Kuten eilenkin postasin, kaikkien lapsuus ei kuitenkaan ole sitä kaunista mummolassa olemista, kukkaketoja, hiekkalaatikossa leikkimistä ja purossa kaarnalaivan kuljettamista. Lapsuusmuistoissa voi olla hyvinkin vaikeita, kipeitä asioita. Lapsikin voi olla masentunut ja ahdistunut. Lapsi voi myös pahimmassa tapauksessa tehdä itselleen jotain, mitä ei kenellekkään koskaan soisi. Ihan vain siksi, ettei kestä tätä maailman julmuutta.

Tiedämme ne naurusilmäiset lapset, jotka lallattelevat pihakeinussa. Viattomia, naiiveja pienokaisia kukkamekoissa tai lippis väärinpäin päässä. Voi kuinka kaikki saisivat kokea sitä lapsen omaa ja lapsille tarkoitettua kasvua ja kehitystä. Luonnollisuutta. Puhtautta. Viatonta. Sitä, kun lapsi katsoo sinuun ja tiedät, ne silmät loistavat onnesta!

valokuvahaasteessa lapsuusmuistoja kaipailtiin. Tiedän ja toivon ainakin, että suurin osa tulisi kuvaamaan ja kirjoittamaan kauniita muistoja juuri mummolasta, isän polvella hyppyyttelystä, äidin rakkaudesta ja sisarusparvessa kasvamisesta.

Blogini lukijat tietänevät myös sen, ettei Viltsu kirjoita aina niitä kiiltokuvan kauniita asioita. Tälläkin kertaa aion ravistella lukijoita. Runo on omani, muttei kuitenkaan minun lapsuusmuistoani täysin. Olen saanut ihanan äidin. Kiitos siitä hänelle! Muistoissani kuitenkin on alkoholiakin. siispä voin samaistua osittain runooni. Kuitekin tämä runo on enemmänkin niiden lasten vuoksi kirjoitettu, joihin törmäsin työssäni.


Jos olisit edes hetken selvänä, että näkisit mitä menetät.
Kun lastensuojeluviranomaiset saapuvat ovellemme,
tartut pulloon kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sanot minulle; 
"Nähdään!".
Minä tiedän, ettei me enää tavata. 
Sinulle rakkaampi on viina, kuin oma lapsesi!
Miksi äiti, miksi?
Et edes taistele minusta! 
taistelet vain uudesta pullosta...

Vaikka olet minua lyönyt ja ruokaa olen saanut silloin, kun 
muistit antaa, silti olet äitini, 
ja jaksan sinusta huolta kantaa!
Se sosiaalitäti sanoi, ettei se ole minun työtä, 
ja ymmärtäisin sen iän myötä, 
mutta minähän olen lapsesi ja rakastan sinua, äiti!

Minulla on nyt uusi koti.
Kivat aikuiset ja vieressä joki.
Silti odotan, että eräänä päivänä,
-sinä selvänä-,
haluat tavata minut.
Anteeksi äiti, jos olin paha lapsi ja
siksi minut hylkäsit.


Tottakai toivoisin, ettei kukaan koskaan joutuisi kokemaan pahaa, vääryyttä, tuskaa. Ettei tällaisia runoja syntyisi. Ettei ne olisi kenellekkään, koskaan, ikinä totta. Toivon sitä niin kovasti! Silti, niin totta. Niin jokapäiväistä, arkista, jossakin. Ihan täällä Suomessa. Meidän keskuudessamme. Piilossa ehkä, ehkä ei.

Antakaa lapsillenne turvallinen ja hyvä koti. antakaa aikaa, rajoja ja rakkautta. Kuunnelkaa ja olkaa läsnä! Lapsen ei kuulu olla yksin, tehdä itse ruokaa koulun jälkeen, kasvaa ilman vanhempiaan. Lapset kasvat nopeasti. Lapsuus on hetkessä ohi.

Haluan kirjoittaa vielä pari muutakin  runoa vielä... Sellaisia hieman kauniimpia... Jonkun toisen lapsuusmuistoja nekin ehkä? Kirjoitettu runoiksi, ei päiväkirjaksi.



Lumihiutale leijui maahan
ja auringonsäde teki siitä timantin.
Katselin ympärilleni ja huomasin,
Ystäväni, sinä se olitkin!
Ystävistä ihanin!


Hiljainen kuiskaus,
naurun purskahdus.
Purossa uiva kaarnalaiva.
Kiitos ystäväni,
että olet vierelläni
ja teet päivästäni aurinkoisen!

Ethän kopioi runojani! Kiitos!



Kommentit

pappilanmummo sanoi…
Kiitos Vilimarika!
Pohdituttavaa
Fotaaja sanoi…
Rankkaa tkstiä ja niin monelle lapselle arkea
Ari sanoi…
Kiitos kun jaiot tämän meidän kanssamme, sykähdyttävää
arleena sanoi…
Lasten kohtalot, josta kerroit ylimmässä runossasi on tätä päivää ja valitettavasti lisääntyvät. Ennenkin oli epäkohtia ja huonoa elämää, mutta ei tässä mittakaavassa.
Asia on juuri niinkuin kirjoitit.
Tapsu sanoi…
Mieleenpainuvaa tekstiä!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…