ATC: koulukiusattu


Tiedän, mitä on olla koulukiusattu. Olin itse sitä 8 vuotta. Tokalta luokalta aina ysin loppuun saakka. Tiedän myös sen, miltä tuntuu lopulta tiedostaa olevansa voittaja siinä haasteessa. Kun selviytyy aikuisuuteen ja kasvaa vahvaksi. Kun ei luovuttanut vaikka mieli teki. Ja ne kiusaajat... Myöhemmin pää alaspäin kaartuneena. Huonolla itsetunnolla varustettuina. Surkeina olentoina. Kaikki kääntyi lopulta täysin. Ihan jokaisen kohdalla.


Voin nyt jälkeen päin kohottaa itselleni maljan tai vaikkapa juhlistaa tuolla eilisillan ylläri-juhlallis-herkuttelilla. ;) Kuka väittää ettei uusia sanoja enää keksitä?! ;D
Enää en ole se surkea pikkulikka, jota sai töniä tai solvata. Enää en ole se yksin nurkassa kyhnäävä pelokas enkelin poikanen. Enää ei käärmeet ja liskot tule koulutielläni vastaan ihmisolennoiksi pukeutuneina. Enää en suostuisi kiusatuksi. En sietämään solvauksia ja syytöksiä, kiusaamista tai mitään suun soittoa. En mitään väkivaltaa, missään muodossa! En keneltäkään! 


Mutta silloin, kauan sitten, silloin en voinut tehdä juurikaan mitään. Liikuin mahdollisimman lähellä niitä ryhmiä, jotka olivat isompia, eivätkä tunteneet minua. Saisin ehkä piiloutua sinne taakse turvaan... Tiesitkö, että sanatkin satuttaa!
Ja tiedättekö, tuo kaikki on tätä päivää yhä niin monilla! Ja kaikki eivät jaksa sitä! :(



Minun esimerkkini on vain yksi. Se hyvä esimerkki siitä, että koulukiusaamisestakin voi selvitä ajan kanssa. Aikuisena. Vaikkei unohda ja vaikkei koskaan saa elää niitä kouluaikoja niinkuin olisi halunnut elää. On olemassa myös se esimerkki, mikä ei pääty hyvin. Ei voittajaksi. Ei näkemään tulevaisuuttaan. Heille kaikille! Sydämestäni... rauha koulukiusatuille.

Kommentit

Marsa sanoi…
Olet saanut kovia kokea lapsesta saakka.Mutta et lannistunut,voit olla ylpeä itsestäsi.Jaksamista sinulle.
MB sanoi…
Sinä olet sitkeä nainen,sillä tosiaankaan kaikki koulukiusatut eivät selviydy elämästäänsä kunnolla, joten voit tosi ylpeänä syödä herkkujasi ja me herkutellaan vasta huomenna syntymäpäivillä.
Joten mukavaa viikonloppua sinulle blogiystäväni ja sinun kirjoituksesi saavat minutkin hyvälle tuulelle, sillä taitava olet tuossakin.
Melina sanoi…
Totta joka sana.. ♥
Taina sanoi…
Hieno kirjoitus.
Äitinä sitä sydän kylmänä miettii miten omat lapset koulutiestä selviävät. Maailmasta kun ei tiedä.
Hienosti olet selvinnyt. :)
Olen sitä mieltä, että karma hoitelee koulukiusaajat, jokaisen erikeen. Joten Ihanaa viikonloppua Sinulle
Varasin sinulle lupiinikortit ja haluaisin tilalle uimakoulun opettajan ja taidemaalarin jos ovat vapaina
Vilimarika sanoi…
MB, muista että myös minä olen sinun ystäväsi! :)
Eipä toi häävistä ole ollut, koulukiusattuna. Voin vain kuvitella. Olen vähäsen itse myös kokenut samaa, ystäväni puolesta. Hän oli jotenkin kateellinen jostakin ?? ja painosti sillä mua usein. Mutta nyt olen päässyt se yli jo aikoja sitten
En tosin ole häneen ollut yhteydessä yli 30 vuoteen. Minä hänelle kirjoitin viimeksi, mutta vastausta ei tullut, jotenka ajattelin ettei hän halua pitää minuun yhteyttä.
Asumme ihan eripuolilla Suomea tällä hetkellä.
Hyvää alkavaa heinäkuuta sinulle X!
Täytyy sen verran sanoa, että olipa kiusaaja tai kiusattu, eivät he aina kotona sitä kerro. Se on asia, jota välttelee, ei tahdo paljastaa. ELi aina ei edes kotona tiedetä tai koulussakaan. Tuohon aikaan opettajat eivät välittäneet, tai ei ollut keinoja. Onko keinoja vieläkään? Kiusaamiseen ei edes tarvita erityisiä syitä lapsessa. Riittää, kun olet heikompi ja helpompi kiusattavaksi. Loppupelissä kiusaajilla on ongelmia ihan siinä missä kiusatuillakin. Kukaan ei kiusaa ja pönkitä itsetuntoa syyttä suotta.