Siirry pääsisältöön

otappa se Burana nyt vaan, äläkä kärvistele!

Kun puhutaan kivusta, meille jokaiselle se on hyvinkin henkilökohtaista ja vaikeaa hyväksyä ja sietää. Kipu itsessään ei todellakaan ole vähäpätöistä eikä sitä tarvitsekkaan hyväksyä. Kivun tarkoitus on kertoa jostakin kropassamme olevasta viasta, mikä pitäisi korjata. Kipu itsessään ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin.

Minun tilanteessani kipu on kroonista, eli pitkään kestänyttä. Kipuahan ei voi todistaa eikä mitata. Se on siis jokaisella hyvinkin yksilöllistä. Niin minullakin. Voin vaan näyttää toteen, etten kykene johonkin tai että vaikkapa koskee niin, että itken tai huudan tai vääntelen kasvojani tms. Kohdallani se on voimakasta. Vaikeasti hoidettavaa.

Jokaisella meistä joskus tuntuu jossakin kipua. Se voi olla hetkittäistä, kun potkaiset varpaallasi kynnykseen tai hieman pitempään kestävää, jos vaikkapa migreeni iskee päälle. Se voi olla kolarin jälkeen tai vaikkapa tulehduksesta johtuvaa. Syitä on monia ja paikkojakin vaikka ja kuinka. Onko se ulkoisesti näkyvässä, kuten varvas vai kenties sisällä, kuten suolisto.

Kun ihminen tuntee kipua, olipa se kuinka pientä tahansa, jokainen meistä tuntee sen eritavalla. Joku ei kestä millään samaa kipua, mikä toisesta on mitättömältä tuntuvaa ja toisilla taas valtavalta tuntuva kipu voi olla siedettävää. Kipukynnykset ovat niin erilaisia. Ihmiset ovat niin erilaisia. Kuitenkin juuri se kipu, mitä sinä itse tunnet, on sinun tuntemaasi ja nimenomaan sinä itse tiedät, kestätkö sitä vai et. Kukaan muu ei tunne sitä sinun puolestasi. toisinaan se on harmillista, kun mietitään vaikkapa lapsen kipua. Vanhemmat ottaisivat mielummin itselleen ne kivut, kuin antaisivat lapsen kärsiä.

Samoin se riippuu ihan yksilöstä, ottaako lääkkeen kipuun ja millaiseen kipuun. Joku tuumaa päänsärystä, että menee se ohi ilmankin ja toinen ei aio kuunnella kipua yhtään. Jollekin jokin niskaoire saattaa olla liikaa, joku yrittää jumpata ne kuntoon tai hieroa. Sekin on muistettava, että meillä voi olla samoja tuntemuksia, mutta syyt aivan erilaisia. Se, mikä sinulla auttaa, ei ehkä autakkaan minulla.

Myönnän, että oma kipukynnykseni on korkealla ja että lääkkeet ovat olleet aina enemmänkin poissa kuin käytössä. Mielummin kuuntelin aikani kipua, kuin menin lääkepurkille. Jos esim. migreeni alkoi tuntua liian voimakkaalta tai kesti useita päiviä, yleensä kolmantena tai neljäntenä päivänä otin lääkkeen. Nyt kuitenkin kipujeni voimakkuus on sitä luokkaa, että lääkkeet ovat ehdoton asia. Ne on oltava ja säännöllisesti otettava. Muutaman tunnin viivekin jo alkaa nostaa kiputilaa sille asteelle, että en kestä sitä enää. Suoraan sanottuna kipu käy silloin  päähän sen lisäksi, että koskee kovaa. Persoonallisuuteni muuttuu ikävään suuntaan. Kukapa sitä nauttisikaan moisesta kivusta? (se toisenlainen kipu, josta nautitaan, onkin asia erikseen ;) )

Pitkäaikaiskipuihinkin on monia syitä. Reumaattisia, fibromyalgiaa, hermostoperäistä kipua... Jokaiseen kipuun on jokin syy olemassa. Toisilla se syy löytyy helpommin, toisilla vaikeammin tai ei laisinkaan.

Törmään toisinaan siihen, että joku kertoo ärtyneenä kärsivänsä akuutista kivusta, mutta sitten peruu puheensa, kun hoksaa kertovansa siitä minulle, jolla kipu on pysyvää ja vaikeaksi luokiteltua. Minun mielestäni se, mitä toiset tuntevat, ei ole yhtään sen vähäisempää tai yhtään sen mitättömämpää, kuin omanikaan. Itsehän sinä kipusi tunnet ja kannat! Se, että vähättelet sitä, ei auta minua. toisaalta, jos aletaan siihen toiseen ääripäähän, eli luulosairauteen tai liiotteluun, niin se kyllä saa minut näkemään punaista. Onneksi sellaisia ei kovin usein vastaani tule. Sitäpaitsi en ihan ekana ole epäilemässä kenestäkään moista. Siihen tarvitaan todellista "näyttöä" pitkältä ajalta, jos epäilys sellaisesta heräisi. Jokatapauksessa vähättelijöitä on enemmänkin ja niistä siis kertoilen sen, että minulle ei todellakaan tarvitse sanoa, että "eihän tämä minun kipu mitään ole, kun sinuun koskee aina". Sinun kipusi, vaikka sitten 5 minuuttia, on sinulle 5 minuutin kärsimystä! Olkoon se lievää tai voimakasta!


Lääkitys auttaa minua hallitsemaan kiputilaani. Saan lääkityksen avulla elettyä inhimillistä elämää kotona. Rajoittuneena, mutta kuitenkin. Pystyn liikkumaan ja pukeutumaan. Pystyn yleensäkin nousemaan ylös sängystä. Lisäksi lääkkeiden avulla pystyn rentouttamaan lihaksiani ja rentoutumaan uneen. Aiemminhan mm. lepoasento oli mahdottomuus ilman suoraa huutoa, pelkotiloja ja itkua. Se kipu oli niin voimakasta, ettei Murunenkaan voinut tulla sänkyyn samaan aikaan kanssani, sillä jokainen tärähdys tai liike olisi satuttanut minua lisää. Itkin jo pelosta, että pitääkö taas mennä nukkumaan. Vetkuttelin. Tai itkin sitä, etten jaksanut enää sinnitellä pystyasennossa, mutten voinut mennä makuullekkaan ilman lisäkipuja. Se kipu oli hyvin lähellä viedä tajun. Näkökenttä oli jo sumea, musta. Olin kuitenkin tajuissani yhä. Olen todella kiitollinen lääketehtaille ja tutkijoille siitä, että Suomessa saadaan kunnollisia särkylääkkeitä! Ja että niitä myös annetaan oikeasti niitä tarvitseville. Totta kai lääkärin on ensin selvitettävä, onko lääke se oikea tapa auttaa potilasta. Moni jättää lääkkeet ottamatta, vaikka ne olisikin määrätty hänelle. Miksi? En kannusta turhaan lääkkeiden käyttöön, mutta se sopiva annos ja syystä parantaa elämänlaatua ja oloasi edes hieman.

Minun tilanteessanihan lääkitys on eri luokkaa kuin buranat. Niissä puhutaan haittavaikutuksistakin jo eri tavalla. Lievempiä sivuoireita itselläni löytyy yli 30 oiretta. Luit ihan oikein! YLI 30! Ja silti väitän, että mielummin ne, kuin se kipu, jota ilman sitä olisi.

Kirjoitan nyt haittavaikutukset, joita vahvoissa aineissa voi olla:

Yleisin haittavaikutushan on riippuvuus.

Joka 10:llä todetaan myös hengitysvaikeuksia, alhainen verenpaine, allergiset reaktiot, ihottuma ja kutina, kasvojen turvotus, päänsärky, huimaus, uneliaisuus, ummetus, suun kuivuminen, pahoinvointi, oksentelu.

Joka 100:lla on myös: Ruokahaluttomuus, sekavuus, masentuneisuus, univaikeudet, hermostuneisuus, kihelmöinti ja tunnottomuus, hengenahdistus, vatsakipu, ripuli, hikoilu, ihomuutokset, väsymys, epätavallinen heikotus, ahdistus, kipu, rintakipu, käsien, nilkkojen ja jalkojen turvotus. 

Lisäksi voi olla mm. nestehukka, mielialan vaihtelut, aistiharhat, painajaiset, makuaistin muutokset, puhevaikeudet, kipu-tai kosketustunnon heikkeneminen, muistin heikkeneminen, migreeni, pyörtyminen, vapina, keskittymis-ja koordinaatiovaikeudet, näön hämärtyminen, korvien soiminen ja humina, verenpaineen nousu, angina pectoris, nopea tai epäsäännöllinen sydämensyke, astman paheneminen, yskä, hikka, epätavallisen voimakas hengitys, alhainen veren happipitoisuus, nuha, ilmavaivat, laihtuminen, ihon kuivuminen, lihaskrampit,-supistukset,-kivut ja -säryt, virtsaamisvaikeudet, korkea ruumiinlämpö, flunssan kaltaiset oireet, vilunväreet, yleinen huonovointisuus, tapaturmien(esim. kaatuminen)lisääntyminen, vieroitusoireet(lääkeaineen vähetessä ennen uuden vaihtoa tai lääkkeen lopettaessa), esim. ärtyneisyys, ahdistus, hikoilu, väristykset... 
Voi olla myös sukupuolivietin heikkeneminen, psyykkiset häiriöt, tasapainovaikeudet, silmän mustuaisen pieneneminen, suoliston umpipussintulehdus, nielemisvaikeudet, erektion heikkeneminen miehillä, sukupuolitoimintojen häiriöt, lihasten nykiminen, korvakipu, rakkulat...

Lisäksi on monia lääkkeitä kieltolistalla samaan aikaan.

Ja puhutaan siis yhden ainoan lääkkeen sivuoireista! Missään nimessä en suosittele kenellekkään moista, ellei ole pakko. Jos vaan pärjäätte miedommilla lääkkeillä, niin olkaa onnellisia siitä! Kuitenkin kannustaisin ihmisiä siihen, että ottakaa se särkylääke, jos kipu ei ole siedettävää tai jos se pitkittyy. Tokihan lääkärissäkin kannattaa selvittää asiaa. Ei meidän tarvitse kitua ja kärsiä! Kipu ei ole normaalia! 

Sanoisinkin, että otappa se Burana nyt vaan, äläkä kärvistele kipusi kanssa yhtään pitempään, kuin on tarvis. Ja muista, että aina pitkittynyt kipu täytyy tutkituttaa ja tietty sekin jos kipu ykskaks tulee voimakkaana. Esim. umpisuolen tulehdus ei varottele kaikilla etukäteen. voi olla hyvinkin nopeasti etenevä kipu. 

Kipujen jälkeen jotain keveämpää tulossa. ;)


Kommentit

Minäkin syön tosi vähän lääkkeitä juuri noiden sivuvaikutusten vuoksi. Toivottavasti kivunaiheuttaja selviäisi pian. Kipu on kamala kaveri.
Riina Itkonen sanoi…
Kipu on kamala kaveri, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen. Ikinä siihen ei kuitenkaan totu, eikä saakaan tottua. Onneksi en koskaan ajattele tulevaisuuttani kipujen suhteen. ajattelen vaan aina kaikkea hyvää, kuten varmasti sinäkin :).
Teea.K sanoi…
Päänsärky on sellainen kipu mitä en siedä ollenkaan vaan otan heti särkylääkettä jos vähänkin alkaa jomottamaan, tämä johtuu varmaan siitä kun odotin keskimmäistä niin minulla oli jonkinsortin raskaus migreeni ja mulla koski päähän 10 viikkoa putkeen, aamulla kun heräsin pää oli kipeä ja illalla kun menin nukkumaan pää oli edelleenkin kipeä, ja tämän kivun vuoksi myuös oksentelin paljon. Ei kiva. Muunlaista kipua siedän aika hyvin, ylensä sormiinja jalkoihin koskee jokapäivä mutta en ota lääkettä kuin vasta sitten kun on ihan pakko.
Vilimarika sanoi…
Sekin on ihan selvä homma, että meihin koskee ja kolottaa vähän väliä jonnekin jostakin syystä. Ihan kaikkeen ei sentään kannata lääkkeitäkään syödä eikä lääkäriin mennä. On niitä "oikeitakin" sairauksia ja sairaita, joille sekin lääkäriaika on tärkeämpi, kuin vaikkapa lievä kuukautiskipu tai jos potkaisee siihen kynnykseen ja hetken sattuu varpaaseen tai jos nyt tänään vatsaa kivistelee. Hartiatkin voivat olla jumissa joskus ja polveen kolottaa. Vikoja ja vaivoja meissä on jokaisessa ja ihan "viattomia" vaikkakin inhottavia juttuja. Että en minä sitä pilleriä tuputa ihan joka lähtöön tai lääkäriin menoa. Harkintaa!
Minun elämääni kipu säätelee koska se rajoittaa liikkumasta ja selviytymästä normaali askareista. toisinaan mietin, mitä tulevaisuus on ja kuinkahan pahaksi tämä vielä menee vanhetessani, mutta ne hetket ovat yksittäisiä hetkiä. Haluan elää täyspainoista elämää näissä puitteissa ja tehdä asioita, mitä en ehkä ensi vuonna enää pysty tekemään. En ala murehtimaan tulevaa sen enempää. En jätä elämääni elämättä. siitäkään huolimatta, että jotkut toisinaan kyseenalaistavat, kuinka sairaslomalla oleva voi vaikkapa olla kaupassa. Heh heh. selitän, etten sairasta tarttuvaa sairautta enkä tee kuolemaa. Onko muka minulta kielletty nautinnot ja eläminen? kaupalla käynti? Luonnossa oleminen? Enköhän minä itse tiedä, mitä teen ja mihin pystyn ja milloin! Ja sillon, kun en pysty, minua ei kaupallakaan näy.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…