Siirry pääsisältöön

Runo-päiväkirjaani, megapostauksen verran runojen ystäville

Otin rippinuoren käsikirjasta otteen tähän alkuun.

Jos todella välittäisin, katsoisin sinua silmiin, kun puhut minulle; ajattelisin sitä, mitä olet sanomassa mieluummin kuin sitä, mitä itse aion sanoa seuraavaksi; kuulisin tunteesi yhtä hyvin kuin sanasi. Jos todella välittäisin, kuuntelisin olematta puolustuskannalla; kuuntelisin päättämättä sitä, oletko oikeassa vai väärässä; kysyisin sinulta miksi, en vain miten ja milloin ja missä.

Jos todella välittäisin, antaisin sinun tuntea minut; kertoisin sinulle toiveistani ja unelmistani; kertoisin sinulle, missä menin puhki ja milloin kokosin itseni. Jos todella välittäisin, nauraisin kanssasi, mutta en sinulle; puhuisin kanssasi, mutta en vain sinulle ja tietäisin, milloin ei ole oikea hetki tehdä kumpaakaan.

Jos todella välittäisin, en kiipeäisi aitojesi yli; pysyttelisin lähellä, kunnes laskisit minut portista; en avaisi salaisuuksiasi; odottaisin, kunnes ojentaisit minulle avaimen. Jos todella välittäisin, panisin käsikirjoituksen syrjään ja jättäisin selitykseni kotiin.

Esitys loppuisi. Olisimme omat itsemme.



Tästä voin jatkaa omilla runoillani. Osa teistä tietääkin, että runoni ovat minulle päiväkirjan korviketta. Olen kirjoittanut niitä nuoruudestani saakka. Avaan siis teille päiväkirjani sivuja sivu kerrallaan. Olet blogini lukijana siis etuoikeutettu. Ja koska kyseessä on henkilökohtaisia asioitani ja minun omia runojani, pyydän, ettet kopioi niitä!


Pyysin, ei enää riidellä.
Ei riitamme ole enää tervettä.
Olit samaa mieltä.
Seuraavana aamuna riitelimme uudestaan.
Kyyneleet silmissä.
Kuljemmeko tuhon tietä?

********************************************************************************

Jos parisuhteessa ei voi kertoa,
ett mulla on paha olla,
on suhteellammekin paha olla.

********************************************************************************

Kuin isku vasten kasvoja, törmäsin hänen kuvaansa.
todella pelkäsin, tiesin, jotain olisi tehtävä.
Suojeltava itseäni ja perhettäni.
sinua ja minua.
Mainitsin asiasta sinulle ohimennen.
En halunnut sinun huolestuvan.
Samaan aikaan olin itse pakokauhun vallassa. 
Onko meidän mentävä?! 
Turvaan... Minne?
Vai voimmeko jäädä?
Toivon parasta...

********************************************************************************

Samaan aikaan pelkään monia asioita, 
minuun koskee ja minä olen hajalla.
Rahat lopussa ja mietin, olenko tarpeeksi vahva.
Olisit mun turvasatama.
Olisiko sinulla siihen voimia?

*******************************************************************************
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan
katsoin eilen jäiseen veteen.
Mietin, kuinka helppoa olisi kadota siihen mustaan,
syvään virtaan.
Antaa kaiken olla.
Lopettaa.
Ajattelin elämääni.
Kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa.
Ajattelin perhettäni.
Otin askeleen taaemmas,
en voinut enää pidätellä kyyneleitä.

******************************************************************************

Minä vain toivoin hetken lohtua.
Hetken syliä, ihan vaan olla.
Että kertoisit, mitä sinä haluat.
Että sanoisit, olen sun enkeli.
Lie olin oikeassa,
kun tunsin etten ole tarpeeksi.
Sanoin sen ääneen ja 
sä lähdit. Jätit yksin.
Silloin, kun eniten sua tarvitsin.

*******************************************************************************

Ei yksi pieni asia minua satuta,
vaan kaikki se, mitä jo on taustalla.
Täytyy katsoa syvemmälle
jäävuoren huipusta...
...Jos haluaa, jos uskaltaa.

*******************************************************************************

Rakkauttako? 
Nukahtaa ja herätä kyyneliin.

Rakkauttako?
Kun vihdoin uskaltaa avautua,
kertoa tuntevansa huonommuutta ja torjutuksi tulemista,
ja toinen suuttuu ja jättää yksin.

Rakkauttako?
Jäädä yksin, kun on jo hajalla.

Rakkauttako?
Kun tekee parhaansa ja 
saa siitä huutoja.

Rakkauttqko?
Kun yrittää lähestyä
ja toinen irrottaa käden ympäriltään.

Rakkauttako?
Kun vihdoin nukahtaa,
lähtee toinen pois jättämättä edes viestiä.

Rakkauttako vai lopun alkua?

******************************************************************************************

Eka päivä: sovittiin
Toka päivä: Pyysin, ettei enää riidellä.
Kolmas päivä: Varastoa siivotessani itkin ja vapisin.
Neljäs päivä: Heräsin, kun suljit oven perässäsi.
Viides päivä... Uskon ihmeisiin.

********************************************************************************

Elämä kanssasi on yhtä juhlaa.
Ja joskus juhlatkin loppuvat ja
tulee maata kaatava krapula.
Tunne, ettei siitä selviä.
Haluaa kuolla.


Kommentit

MB sanoi…
Olipahan koskettavaa luettavaa, joten kyynel vierähti minunkin posiklleni, sillä tuosta jo sekosin, sillä kosketavat olivat sinun runosi, joten jatka sinä vain ja minä lueskelen näitä, koska itse en osaa runoilla:D
Vilimarika sanoi…
MB: Pois pyyhi kyyneleet. Voin luvata, jatkan runoilua. Se helpottaa, se antaa voimia, se parantaa. Ja jakaa iloja, naurun hetkiä, pieniä suuria asioita.
Nanna sanoi…
Todella koskettavia ja selkäpiitä ravisuttavia runoja...
Todella koskettavia runoja.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…