Siirry pääsisältöön

Runo-päiväkirjaani, megapostauksen verran runojen ystäville

Otin rippinuoren käsikirjasta otteen tähän alkuun.

Jos todella välittäisin, katsoisin sinua silmiin, kun puhut minulle; ajattelisin sitä, mitä olet sanomassa mieluummin kuin sitä, mitä itse aion sanoa seuraavaksi; kuulisin tunteesi yhtä hyvin kuin sanasi. Jos todella välittäisin, kuuntelisin olematta puolustuskannalla; kuuntelisin päättämättä sitä, oletko oikeassa vai väärässä; kysyisin sinulta miksi, en vain miten ja milloin ja missä.

Jos todella välittäisin, antaisin sinun tuntea minut; kertoisin sinulle toiveistani ja unelmistani; kertoisin sinulle, missä menin puhki ja milloin kokosin itseni. Jos todella välittäisin, nauraisin kanssasi, mutta en sinulle; puhuisin kanssasi, mutta en vain sinulle ja tietäisin, milloin ei ole oikea hetki tehdä kumpaakaan.

Jos todella välittäisin, en kiipeäisi aitojesi yli; pysyttelisin lähellä, kunnes laskisit minut portista; en avaisi salaisuuksiasi; odottaisin, kunnes ojentaisit minulle avaimen. Jos todella välittäisin, panisin käsikirjoituksen syrjään ja jättäisin selitykseni kotiin.

Esitys loppuisi. Olisimme omat itsemme.



Tästä voin jatkaa omilla runoillani. Osa teistä tietääkin, että runoni ovat minulle päiväkirjan korviketta. Olen kirjoittanut niitä nuoruudestani saakka. Avaan siis teille päiväkirjani sivuja sivu kerrallaan. Olet blogini lukijana siis etuoikeutettu. Ja koska kyseessä on henkilökohtaisia asioitani ja minun omia runojani, pyydän, ettet kopioi niitä!


Pyysin, ei enää riidellä.
Ei riitamme ole enää tervettä.
Olit samaa mieltä.
Seuraavana aamuna riitelimme uudestaan.
Kyyneleet silmissä.
Kuljemmeko tuhon tietä?

********************************************************************************

Jos parisuhteessa ei voi kertoa,
ett mulla on paha olla,
on suhteellammekin paha olla.

********************************************************************************

Kuin isku vasten kasvoja, törmäsin hänen kuvaansa.
todella pelkäsin, tiesin, jotain olisi tehtävä.
Suojeltava itseäni ja perhettäni.
sinua ja minua.
Mainitsin asiasta sinulle ohimennen.
En halunnut sinun huolestuvan.
Samaan aikaan olin itse pakokauhun vallassa. 
Onko meidän mentävä?! 
Turvaan... Minne?
Vai voimmeko jäädä?
Toivon parasta...

********************************************************************************

Samaan aikaan pelkään monia asioita, 
minuun koskee ja minä olen hajalla.
Rahat lopussa ja mietin, olenko tarpeeksi vahva.
Olisit mun turvasatama.
Olisiko sinulla siihen voimia?

*******************************************************************************
Ensimmäisen kerran pitkään aikaan
katsoin eilen jäiseen veteen.
Mietin, kuinka helppoa olisi kadota siihen mustaan,
syvään virtaan.
Antaa kaiken olla.
Lopettaa.
Ajattelin elämääni.
Kaikkea hyvää ja kaikkea pahaa.
Ajattelin perhettäni.
Otin askeleen taaemmas,
en voinut enää pidätellä kyyneleitä.

******************************************************************************

Minä vain toivoin hetken lohtua.
Hetken syliä, ihan vaan olla.
Että kertoisit, mitä sinä haluat.
Että sanoisit, olen sun enkeli.
Lie olin oikeassa,
kun tunsin etten ole tarpeeksi.
Sanoin sen ääneen ja 
sä lähdit. Jätit yksin.
Silloin, kun eniten sua tarvitsin.

*******************************************************************************

Ei yksi pieni asia minua satuta,
vaan kaikki se, mitä jo on taustalla.
Täytyy katsoa syvemmälle
jäävuoren huipusta...
...Jos haluaa, jos uskaltaa.

*******************************************************************************

Rakkauttako? 
Nukahtaa ja herätä kyyneliin.

Rakkauttako?
Kun vihdoin uskaltaa avautua,
kertoa tuntevansa huonommuutta ja torjutuksi tulemista,
ja toinen suuttuu ja jättää yksin.

Rakkauttako?
Jäädä yksin, kun on jo hajalla.

Rakkauttako?
Kun tekee parhaansa ja 
saa siitä huutoja.

Rakkauttqko?
Kun yrittää lähestyä
ja toinen irrottaa käden ympäriltään.

Rakkauttako?
Kun vihdoin nukahtaa,
lähtee toinen pois jättämättä edes viestiä.

Rakkauttako vai lopun alkua?

******************************************************************************************

Eka päivä: sovittiin
Toka päivä: Pyysin, ettei enää riidellä.
Kolmas päivä: Varastoa siivotessani itkin ja vapisin.
Neljäs päivä: Heräsin, kun suljit oven perässäsi.
Viides päivä... Uskon ihmeisiin.

********************************************************************************

Elämä kanssasi on yhtä juhlaa.
Ja joskus juhlatkin loppuvat ja
tulee maata kaatava krapula.
Tunne, ettei siitä selviä.
Haluaa kuolla.


Kommentit

MB sanoi…
Olipahan koskettavaa luettavaa, joten kyynel vierähti minunkin posiklleni, sillä tuosta jo sekosin, sillä kosketavat olivat sinun runosi, joten jatka sinä vain ja minä lueskelen näitä, koska itse en osaa runoilla:D
Vilimarika sanoi…
MB: Pois pyyhi kyyneleet. Voin luvata, jatkan runoilua. Se helpottaa, se antaa voimia, se parantaa. Ja jakaa iloja, naurun hetkiä, pieniä suuria asioita.
Nanna sanoi…
Todella koskettavia ja selkäpiitä ravisuttavia runoja...
Todella koskettavia runoja.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…