Kipuileva minuus

Toisinaan kuulen, kuinka perusterve henkilö tuumaa: "voi voi, tiedän, että kipusi ovat kamalia, mutta kyllä se siitä." Kohta sama henkilö voi tuumata itse kärsivänsä ihan mielettömistä kivuista, joihin auttaa vaikkapa 400mg:n burana ja sitten ei taas kolota ja koske kuukauteen mihinkään. Hän voi aerobicata, ratsastaa, käydä shoppailemassa ja tavata ystäviä. Aloittaa uuden harrastuksen ja ostella muotivaatteita. Hän muistaa kertoa, kuinka ihanaa on lukea uusinta muotilehteä, minkä tilasi ja kuinka trendikuppilan kahvi ja leivokset ovat taivaallisia. Hän tekee mitä haluaa ja milloin haluaa. Hän hemmottelee itseään kasvohoidoilla, jalkahoidoilla, vaatteilla... Onhan hän sen ansainnut. Kaikkienhan tulee hemmotella sillai itseään.

Mutta voiko kaikki tehdä sitä?!

Toisinaan siis törmään niihin ihmisiin, jotka eivät itse ole kokeneet kovia kipuja tai vakavia sairauksia. He eivät voi ymmärtää, miltä tuntuu elää sairaana, rajoittuneena tai kovissa pysyvissä kivuissa. Heillä on mahdollisuus elämään täysillä. Minun toiveinani on saada on/off-nappula. Se nappula antaisi vaikeina päivinä minun vajota uneen ja herätä vasta noiksi paremmiksi  päiväksi.

Yhteiskunta ja ihmisarvo eivät ole minua varten. Siltä se ainakin tuntuu monestikin.
Ei tätä elämää voi kukaan muu tajuta, ellei itse elä samanlaista elämää. Minä olen menettänyt terveyteni lisäksi mahdollisuuden normaaliin elämään. Lisäksi on jaksettava ja on sinniteltävä. On pakko! Jos terve ihminen väsyy, hän lepää. Minulle lepokaan ei auta aina. En edes voi nukkua kivuiltani joka yö.

Ja ne trendilehdet ja kuppilat, shoppailuretket ja vaatteet... Kaikki ne ovat minulta poissa. Minulle suuri ostos on ostaa jotain 20 eurolla! Siis jos sellaista saan joskus... 20 euroa! Hyvänen aika! Ne laittaisin pakolliseen. Joskus saatan vaikkapa 5 euroa "törsätä" johonkin omaan. Parempina aikoina jopa 7 euroa! Hui! Mutta 20 euroa... Sillähän saa viikon ruuat kahdelle!

Ei, en ole kateellinen terveille enkä katkera. Iloitsen siitä, että sinä olet terve ja voit elää niinkuin haluat. Saat kokea ja elää ihmisarvoista elämää. Sinua ei nöyryytetä eikä vaadita todistelemaan terveyttäsi. Sinun ei tarvitse osoittaa työkykyäsi tai sitä, että todellakin olet ihmisarvoinen ja hyvä. Että puhut totta. Sinä saat palkan tai muita rahoja. Sinä olet oikeutettu niihin. Nauti!

Minä nautin niistä 3 päivästäni ja muina 4 päivänä vaikkapa siitä, että Muruseni ei vaadi minulta enempää, kuin mihin pystyn. Ja nautin siitä, että voin olla sentäs pystyssä, eikä maata lötköttää sängyssä. Nautin tulevasta kesästä ja siitä, että lapseni  on  onnellinen. :) Sitäpaitsi, minulla on ystäviä, käteni toimivat ja vaikka välillä itsetuntoni onkin hieman hakoteillä, silti se on nousussa.

Kohta, pian näkyvät muuttolintuparvetkin. Niitä odottelen innolla!
Nämä kortit minulle on annettu.

Viltsu




Kommentit

SatuKoo sanoi…
Kirjoitat kyllä niin asiaa :) Sitä miettii,e että miksi jotkut ihmiset saavat kantaakseen suuren taakan ja toiset selviävät helpommalla. Toivottavasti asiat Kelan kanssa selviävät parhain päin vaikka minulla ei ole kyllä Kelasta hyvää sanottavaa :/ Käyhän osallistumassa blogissani arvontaan :) Halauksia <3
Minä olen kärsinyt myös paljon kipua ja tuskaa elämässäni. Jalat risteilevät leikkuuarpia ja olen viettänyt sairaaloissa monen nonta kuukautta, en edes tiedä miten kauan ja suuren osan elämästäni.

Minä kun olen vähän HMMM SANOISINKO ERISKUMMALLINEN - ajattelen, että tulin tänne maapallolle opettelemaan kipua ja kärsimystä. Tämä on se, mitä en ole aikaisemmin oppinut ja saan tuskaa nyt roppakaupalla - sietorajan äärirajoille saakka.

Sitten lopussa enkelit katsovat opinko mitään ja opinko nöyräksi. Ensikerralla kun tulen uuteen elämääni, opettelen uutta olen jo VALMIS kivun suhteen.

Toivottavasti kipusi syy saadaan pian selville. Ymmärrän todella mitä kokonaisvaltainen kipu on.
Tuula sanoi…
Elämän kortit. Joskus mietin, että minä "sairastin kaiken flunssaa vakavamman" valniiksi jo alle vuoden vanhana. Muutamasta tunnista kiinni (ja huomiokykyisestä lääkäristä) että tässä olen.
Ei oikein voi muuta sanoa, kun toivottaa jaksamista!
Vilimarika sanoi…
Kirjoituksellani en missään nimessä halua vähätellä toisten kipuja, sairauksia tai suurennella omiani.

Tuula: On onni, että selvisit ja olet olemassa. Ilman sinua elämäni olisi paljon ankeampi. Kiitos! ihan kaikesta.
Vilimarika sanoi…
Enkuli: Mielenkiintoinen ajatus. Itse olen ajatellut hieman samoja ajatuksia lopun suhteen, että lopussa se kiitos seisoo ja "palkitaan" kaikenlaisesta kärsimyksestä. Itseasiassa menneisyyteni möröt ovat jo takanapäin ja olen jo alkanut saamaan palkintoani tässä elämässä. Kipujen suhteen en vielä tiedä, mitä tulevaisuus antaa.
Se, mitä itse ajattelen kohdallani menneistä ja tulevista elämistäni, niin edellinenkin elämäni oli selkäkipuja täynnä. tosin silloin elin vain lapsuuden. Se tarina onkin toinen. ;)Ja miten sitten, onko seuraava elämä tarina numero 3 ja taas selkäoireilla? Tiedä häntä.
Vilimarika sanoi…
SatuMaria: Kiitos, samoja ajatuksia Kelan suunnalta. Keva ilahdutti aiemmin reiluudellaan, mutta eipä ole sieltäkään enää kuulunut mitään. Osallistuin jo. ;)