Siirry pääsisältöön

Kellari

Toisinaan näen kauniita unia, toisinaan ihan kammottavia painajaisia!
Näin unta tässä yhtenä yönä sellaisesta vanhasta kellarista tuvan lattian alla.
Tiedätkö ne vanhat puutalot ja niissä tuvan kellarit? Vanhat narisevat puuovet teljettynä salvalla tai nyt jo munalukoilla, alas syvyyksiin johtavat jyrkät puurappuset, pimeys, hämähäkin seitit ja hämähäkit nurkissa ja katossa, kiviseinät ja -lattia ja -katto, kosteus ja kylmyys sekä ummehtunut haju?
Sellainen oli unessani ja niitä portaita pitkin minä menin sinne kellariin.
Vanha valolamppu kellarin sisällä syttyi ja sammui, syttyi ja sammui, syttyi...
Alhaalla ollessani kuulin takaani kellarin oven paukahtavan kiinni. Katsoin säikähtäneenä taakseni ylös, ovelle. Kuulin, kuinka kellarin ovi teljettiin kiinni ja kuulin valokatkaisijan pyörähtävän kiinni. Valo sammui kokonaan, pysyvästi. Seuraavaksi askeleet pois ja matkalla loittonevan äänen "Ihan turhaan huudat. Kukaan ei kuule!".
Ja minä huusin silti!

Unessani kiipesin portaat ovelle ja pyyhin samalla hämähäkin seittejä kasvoiltani. Hakkasin ovea, huusin ja hakkasin. Mitään ei tapahtunut. Oli vain pimeys ja hiljaisuus. Kyyneleet alkoivat vieriä silmistäni ja pakokauhu vallata minut. Ajattelin vain, etten saisi seota sinne pimeään, vaan täytyy olla skarppina. Yrittää kaikin keinoin kaivaa ulos sieltä. Ja niin minä aloin kaivaa kiviseinää oven ympäriltä.

Kynnet katkeilivat ja sormet olivat pian verillä. En tuntenut kipua, vaan pelkkää pelkoa, vihaa ja itsesyytöksiä. Miksi annoin tämän tapahtua?! Miksi?! Miksi uskoin ihmistä, joka valehteli muutenkin? Ihmistä, joka oli enemmänkin eläin tai hirviö. Jotain ihan muuta kuin ihminen. Ja mikä pahinta... Hän teki sen uudelleen!

En tiedä aikaa, mutta olin jo sopeutunut pimeään. Näin ympärilläni hämähäkkien kutomat verkot ja niissä niiden saalistamat kärpäsen raadot. Näin hämähäkit, jotka vaanivat pimeydessä. Näin verta valuvat käteni. Vain pienen valoviivan, mikä hiipui oven raosta pimeydeksi. Tunsin voivani pahoin. Ja minä oksensin.

Käpertyneenä pieneksi mytyksi nukuin kellarin lattialla. allani oli pahvin pala, minkä olin löytänyt aiemmin kellarista. Se hieman edes suojasi pahimmalta kylmyydeltä kivilattialla. Siinä maatessani, kuin arka, pelokas ja haavoittunut jänis, ovi aukaistiin. Valo sokaisi minut ja hyppäsin pystyyn hieroen silmiäni. Varjo ovenraossa nauroi käheästi. Tunnistin äänen ja kohta varjokin selkeni häneksi. Pääsin ulos vankilastani, kunhan olin ensin siivonnut oksennukseni. Pääsin ulos, mutta vain hetkeksi. Tästä vankilasta tuli vain numero 1. Seuraava vankilani oli toisaalla. Huoneessa. Lukkojen takana.

Jos se olisi totta, kysyisit varmasti,  Miksen lähtenyt pois heti? Tai myöhemmin? Suhteesta, mikä söi minua ja lopulta melkein tappoikin. Kysyisin sitä itsekin ja kysyisin sitä sinultakin, jos olisit siinä tilanteessa. Vastaisin kuitenkin itse niin, että olin liian sinisilmäinen, liian heikko, liian sokea itselleni ja toiselle, uskoin liikaa, lopulta pelkäsin liikaa... En ollut minä. Olin jokin ihan muu. Hauras ja rosoille särkynyt nukke. Niin unessani tunsin.

Heräsin unestani siihen, että rakkaani herätteli minua. Olin itkenyt unissani. Ei minulla enää ole mitään hätää. Kaikki on hyvin. Sanoin. Se oli vain painajaisunta! Onneksi!
Kaikki on todellakin hyvin nyt. Ajattelin. Olinhan herännyt. Huh.
Enää en saanut nukutuksi toviin. Valvoin ja muistelin untani... Niin totta jollekulle?

Kommentit

MerjaHannele sanoi…
Huh. Mikä uni. Minulle se kertoi jotani siitä, mitä olet kokenut. Muistoja niin ahdistavista päivistä, kuukausista ja vuosista, että sellaista ei halua muistella päiväsaikaan. Miksi sinä nyt unen näit, en tiedä. Minä olen käynyt Krito-ryhmässä läpi Läheisriippuvuutta ja siihen kuuluvia asioita. Kirjan avulla. Läheisriippuvainen... on paikallaan vaikka haluaisi paeta. ei kykene. Ennekuin jotain ratkaisevaa tapahtuu hänen sisällään ja sitten - voi lähteä tai joutuu lähtemään pakoon, ettei kuole. Henkisesti, hengellisesti ja fyysisesti. Voi Vilimarika....syvä myötätunnon huokaus. Minä näin itseni kaivossa, josta ei ollut rappuja, ei mitään, millä päästä ylös. Valo näkyi ylhäällä...
Vilimarika sanoi…
Painajaisia näen toisinaan. Se on niitä keinojani, millä käsittelen piilomuistiani. Osa asioista kun on jossain taka-alalla, osa muistoissa mukana.
Tuolloin, kun elin onnettomana, olin varmasti läheisriippuvainen ja pelokas ja naamioin kaiken sen tuntemuksen "rakkaudeksi" tai joksikin muuksi, mitä se ei ollut. Nyt on jälkikäteen helppo sanoa, etten ollut oma itseni enkä tiennyt edes rakkaudesta yhtään mitään. Moni asia valkeni jälkeenpäin. Silloin, kun aloin elää itselleni ja yksin.
Yksin oleminen oli todellakin suurin ja paras ratkaisuni. Oli pakko opetella olemaan yksin ilman takertumista. Sen vuoksi voin nyt elää terveellä pohjalla normaalia, hyvää parisuhdetta. :) Mutta muistot ovat ja pysyvät, vaan jatkan elämääni antamatta niiden pilata päivääni. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…