Siirry pääsisältöön

Palmusunnuntai

saa kopioida tämän kuvan

Palmusunnuntai saapui ja tällä kertaa en valmistautunut yhdelläkään suklaamunalla virpojiin. Aiemmin olen joka ikinen vuosi ostanut suklaamunia ja muita makeisia sekä jemmannut kolikoita virpojien varalle. Viimeisin noitatrio kävi 3 vuotta sitten. Kolme isoa poikaa soittivat ovikelloani silloin. Ei mitään erityisasusteita, vaan ihan kuin kuka tahansa meistä olisi menossa kyläilemään tai kauppaan tai mitä vaan. Ainoa asia, mistä tunnistin pojat virpojiksi, oli kauniisti tehdyt virpomavitsat ja kori. Pojista vanhin kysyi kauniisti, saavatko virpoa ja tokihan saivat. Annoin 9 suklaamunaa ja kolikoita. Muistan sen niin hyvin vielä. Ajattelin, että siinä on jokaiselle 3 munaa ja niin päin pois. Poika virpoi ja antoi oksan ja kiittivät ja poistuivat seuraavien ovien taakse. 

Meillähän ei äänieristeet ole mitkään maan kuulut,ellei sitten nimenomaan siksi, että kaikki KUULUU hyvin seinien läpi. Siispä kuulin, kuinka pojat kävivät ovikelloja soittelemassa ja palasivat oveni taakse jotain keskustelemaan. Kohta soi taas ovikello. Ajattelin, että lienee uusia noitia tulossa?

Oven takana seisoivat samat pojan vesselit. Veikkaan, että kuudesluokkalaisia ehken. Jotain 11-12 vuotiaita. Nyt toinen näistä oli siinä etualalla ja kysyi, saanko virpoa. Naurahdin ja sanoin, että tehän virvoitte jo äsken. Naseva vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Toi virpoi, en minä! 

Jep jep... Sanoin pojille, että 9 munasta ja kolikoista riittä jokaiselle ja annoin ne nimenomaan jaettavaksi jokaiselle, enkä sille yhdelle. Mutta pojatpa päättivät inttää vastaan,että ei, kun ne oli sen ekan ja kaksi muuta eivät saaneet mitään! Kysyin, meinaako se kolmaskin poika soittaa kohta ovikelloa ja virpoa, johon vastasi, että KYLLÄ AION!

Huokasin, annoin poikien vielä virpoa ja otin oksat. Kiitin heitä ja annoin vielä yhdet munat näille kahdelle ja sanoin, että tiedättekö, jakakaa. Opetelkaa siihen, että jaatte saamastanne! 

Vaan mitä vastasivat pojat? 
"Tässä on vähemmän, kuin mitä toi sai!"

Pyöritin päätäni, tuumasin, että olisitte kiitollisia siitä, mitä jo saitte ja tosiaan, jakaisitte ne!
Vedin oven kiinni perässäni ja laitoin kolme virpomavitsaa maljakkoon. Muitakaan virpojia ei käynyt silloin.

Sen koommin ei ole virpojia käynyt lainkaan tässä pihassakaan. Varmaankin kaupunkilaislapset ovat unohtaneet sen perinteen tai sitten virpovat vain äidin ja mummin ja kummin. 
Mutta vaikka se perinne olisikin ollut ihana säilyttää ja saada noitia oven taakse virpomaan, toisaalta parempi kokonaan poissa, kuin se, että ahneus ja kiittämättömyys seuraa mukana.

Viimeisin kokemukseni oli noidista tuollainen hieman viileämpi kokemus, mutta se oli samalla ainoa laatuaan. Kokemuksia on niin omista reissuistani virpomassa kuin lapsenikin virpomareissujen seuraamisesta. On käynyt naapurin tenavat aikoinaan ovella koreineen ja vitsoineen ja onpa ihan ventovieraitakin noitia nähty vuosia vuosia sitten, kun asuin muualla. Muistoissa ovat ne pirpanaiset punaposkineen ja pisamineen vielä.

Ja koska en tosiaankaan hommannut, enkä olisi edes voinut hommatakkaan (koska ei ole rahaa muniin ja makeisiin) pääsiäiskarkkeja, niin ajattelin antaa TEILLE pienen lahjan. Ei, en sentään pidä teitä noitina. :D

Pari pääsiäisaiheista tulostettavaa kuvaa sekä tuo ylhäällä oleva pääsiäiskortti. Saa ottaa. Olkaa hyvä.

saa kopioida tämän kuvan


saa kopioida tämän kuvan

Kommentit

MB sanoi…
Mukavaa palmusunnuntaita sinullekin ja ei ole näkynyt virpojia meilläkään enään vuosikausiin.
Mukavaa Palmusunnuntaita. Ei ole näkynyt virpojia meilläkään. Yleisöpalstojen haukkumiskirjoitukset ovat ajaneet lapset virpumaan pelkästään sukulaisiaan. Nurmeksessa ollaan Ortodokseja, he eivät ymmärrä, että noidat virpovat heitä - mokomat pahantuojat. Eivät edes avaa virpojille ovia. Sitten jotkut virpojat tekivät bisnestä, kuten nuo pojat. Vanhemmat kuskasivat heitä kerrostalojen eteen- Uskomatonta. Lapsilta menee viimeisimmätkin hauskuudet.
Vilimarika sanoi…
Enkuli, kertomasi bisnes-virpominen kuulostaa juuri siltä, ettei siinä ole mitään iloa ja sellaista perinteiden noudattamista. Ja tuo viha virpojia kohtaan on myös kamalan kuuloista. saahan tässä maailmassa olla eri kulttuureja ja eri uskontoja, eikä heitäkään kielletä käymästä samoissa tilaisuuksissa tai entä se, että meidänkin ovelle tulevat tuomaan sanomaansa?! Enhän minä ole heitäkään tänne pyytänyt! Silti voin sanoa kauniisti, että minua ei kiinnosta. olipa sitten virpoja tai eheyttäjä kyseessä. Kyllä tämä maailma on kummallinen paikka.
Tuula sanoi…
Oikea virpominen jees, bisnes ei. Me käytiin mummu, papukka ja mummi ja ukki virpomassa.

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Joulukalenteri luukku 24 : ARVONTA ja sateenkaarikuusi

On Jouluaaton aika. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi! Olkoon Joulusi kiireetön ja häynnä rakkautta. 
Tänään pääset näkemään meidän tämänvuotisen sateenkaarikuusen ja osallistumaan Ruojonjuuren tarjoaman joululahjan arvontaan! Lahja ei kerkeä tälle eikä huomiselle illalle, mutta taatusti nautit siitä vähän myöhemminkin. 

Vaihtelemme kuusenkoristeiden väriä joka joulu. Viime jouluna oli ruskeaa ja kultaa, nyt sateenkaarikuusi vuorossa. Idea lähti rakkaan soulsysterini, Susannan lahjasta, joka vuosi sitten pursuili ihania värikkäitä kuusen koristeita. 

Osa koristeista on entuudestaan omia ja nähneet jo useamman joulun. Ja vaikka värikäs kuusi onkin nyt, mitään gayprideä tämä ei edustaisi. Sen verran hillitty kuitenkin. Osansa varmasti tekee valkoinen luminen väri pohjalla.


Tällä kertaa jätettiin isot pallot kokonaan pois. Nämä pienet pallot ovat kahdesta eri setistä. Toisessa oli erilaisia kultapalloja ja toisessa värikkäitä matta-ja kiiltäväpintaisia palloja. 

Kuusessa on joka kert…