Siirry pääsisältöön

Lankalauantain ulkoilut

Eilen illalla huilailin ja keräilin voimia tätä päivää varten. Jotta jaksaisin, jotta pystyisin tänään olemaan päivän pihalla. Siispä pelailin sohvalla kännykkäpeliä, katselin boxilta tallennettuja ohjelmia jne. Juuri ennen nukkumaan menoa pelailinkin kännykästä akun tyhjäksi. Eka kerta, kun tyhjenee täysin. Tähän asti olen tämän 3 kuukauden aikana käyttänyt puhelimen kiinni ihan ilman akun täydellistä tyhjentymistä. Jostain kun kuulin, että puhelimet täytyisi sammuttaa välillä. Nyt sitten ajatus oli, että käytän akun tyhjäksi, koska siitäkin olen jostain lukenut tekevän ihan hyvää välillä. Yöksi lataukseen sitten. 

Aamulla aikaisin heräsimme ja kurkistin puhelintani. Lataukset ladattu yön aikana ja sitä rataa? Vaan eipä puhelimeni suostunut aukeamaan! Kokeilin uudestaan, mutta ei. Mitä, mitä?! Onko laturi rikki?! Kokeilin ladata toisella, varmasti toimivalla laturilla. (Murusen puhelin latautui yön sillä). Ei tapahdu mitään. Kokeilin liittää tietokoneeseen, että jos vaikka saisin jotain sitä kautta sille tehtyä. Täysin mykkä. Ei avaudu. Ei saa varmuuskopioitua, ei tietoja siirrettyä... Ei mitään!


Silloin tiesin, että puhelin oli rikki täysin. Ja todellakin, ikää sillä on 3 kuukautta vasta! Muistelin menneitä, elämäni ekoja kännyköitä. NMT 900, Nokia 5210i, .... Jestas, että ne entisajan puhelimet olivat ikuisia pelejä! 
Ja kuuluvuus mahtavan hyvä!
Nyt nämä tietokoneet eivät kestä edes puolta vuotta! Sama se oli edellisen puhelimeni kanssa. Ja kerrottakoon sekin, että suojelen puhelintani kolhuilta, pidän siitä huolta, en tiputtele, en kolhi... Ei minulla ole varaa ostella uutta vähän väliä!


Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin ottaa puhelin mukaan ja kun olimme pakanneet repun ja muut tarvittavat jo aiemmin suunniteltua retkeämme varten, lähdimme ajelemaan kohti ekaa ja lähintä myyntipistettä. Siellä poika paineli nappuloita, kokeili ladata ja tuumasi, että mykkä se on! Täytyy viedä huoltoon isoon kauppaan. Siispä lepakkomobilen nokka kohti keskustaa ja isompaa kauppakeskusta. 

Löytyi sokkeloisen keskuksen sisuksista lopulta oikea myymäläkin ja sieltä bongasimme myyjättären lepakkotutkamme avulla. Piip piip piip... TUONNE!
Myyjätär teki samat temput, kuin aiemmin se poika ja tokaisi samat sanat, mykkä ja huolto. Paperit kuntoon ja puhelimeni jäi sinne. Varalle sain kuitenkin ihan hyvän älykköpuhelinkapulan siiheksi, että omani saisin takaisin. Takuuhuolto. Se se on. 

Ja sitten kaupasta matkaevästä ja matkaan.


Retkemme suuntasi muille maille ei niin vierahille. Tai ihan omassa maassa, mutta matkan takana. Olimme jo suunnan katsoneet eilen kartasta, että siellä sitä olisi muutama kätkö haettavana. Mikä jottei, kun vapaata on ja aurinko paistaa! Sää kuin morsian: Kaunis ja kuuma. Huh.
Eka kätkö löytyikin heti. Helppo nakki. Toka oli sitten jätettävä väliin, sillä paikallinen laitapuolen pariskunta istui suoraan kätköpaikalla nauttimassa eväistä, auringosta ja toisistaan. Olimme ensin siinä muka rautatietä katsomassa, mutta eipä sinne viitsitty jäädä, koska tosiaankin pariskunnalla ei ollut mitään kiirettä poistua. Kyselivät vaan, mihin junaan meinasimme mennä ja kun vastasimme naurahtaen, ettei tiedä, mikä seuraava juna on, hekin naurahtivat iloisesti, että eipä taida olla junat mielessä edes... :D No ei niin! Mutta jotain sellaista oli kyllä, mitä ei voitu heille kertoa. :)

Seuraavia kätköjä olikin sitten vaihtelevasti löydettävissä. Osa löytyi helposti, osa ei ollenkaan ja osa piti kahlata umpikinoksesta hakemaan. Välillä polviin asti lunta, välillä murunen humpsahti kainaloita myöten sinne hankeen ja minä fiksuna konttaamalla perästä. :D Oi sitä näkyä!


Eväätkin söimme, muttei tuossa yläkuvan maisemissa. Ei vaan uskallettu jäädä tähän piparkakkutalon idylliin pitemmäksi aikaa, jottei kädet muutu oikeiksi ja tarraa kiinni. Ettei noita-akka lennä Pääsiäisen aikaan luudalla paikalle ja tuuppaa meitä uuniin. Ettei piparkakkutalon taika sokaise meitä... Hui!

Tokihan reissu oli rankka fyysisesti ja kotona tarvittiinkin pikaapuna hermoratojen avaamista ja lepoa, mutta eipä me joka päivä tällaisia retkiä tehdäkkään. Joskus on pakko saada yläpäällekin rentoutumista. Ja muulle kropalle kuntoilua. Vaikka sitten sillä uhalla, että kivut kasvavat koviksi. Päikkärit auttoivat kummasti.


Tuossa yläkuvassa varjokuva oli niin mainio! Sivuprofiili otsatukkaisesta pojasta. Pystynenä, pyöreä leuka, paidan kaulus ja tarkasti katsottuna ylin nappikin paidassa. Eikö totta?!
Todellisuudessa kuvassa näkyvät katto, jossa lunta, räystäskouru, kouruputki... Ai että... Joskus vaan kaikki sattuu niin nappiin. :)

Tällaista lankalauantain puuhaa meillä. Matkamuistoina yksi kätköltä kätkölle seikkaileva matkaaja-lätkä. Nyt vaan miettimään, minne sen viemme 2 viikon sisällä. Posket kuumottavat kivasti. Mieli on pirteä ja iloinen. (Kropasta en sano mitään.)


Kommentit

Hanna Helena sanoi…
Tämähän oli mielenkiintoista luettavaa ja tajusinko oikein että olitte sellaisia geokätköjä etsimässä. Tuntui hyvältä että palasitte kotiin samana päivänä. Eilen kuulin radiosta kahden nuoren äidin lähdöstä erämaahan telttailemaan nyt keskellä yöpakkasia - ja ne ottivat kumpikin imetysiässä olevan lapsensa mukaan.
Tuo varjokuvasi oli ihan täydellinen löytö! Nuo ruosteiset saranakuvat ihania! Onnea kännykän kanssa! Pääasia kuitenkin että olette jättämässä sairaalaympäristön!
MerjaHannele sanoi…
Hei Vilimarika! Olipa teillä antoisa reissu; kätköjä ja eriskummallisia löytöjä (jos nyt pariskuntaa voi löydöksi sanoa;) Kädet ovat vallan aidon näköiset, minä myös vilkkaine mielikuvituksineni lähtisin oitis käpälämäkeen... Hieno kukka tuossa alempana! Hyvät Pääsiäisen pyhät teille! Täälläkin aurinko paistaa ja yritän myös jaloitella ja kokeilla oikean polven kestävyyttä. Hyvin kesti kokkolenkin :)
Tuula sanoi…
Luulin varjon olevan koristus piparkakkutalossa.
Hyvää pääsiöisenjatkoa!
Riina Itkonen sanoi…
Voitit arvonnassani, Onnea.
Vilimarika sanoi…
HannaHelena: Kyllä, geokätköistä on kyse. :) Meiltä onnistuisi periaatteessa pikkupakkasillakin ulkona yöpyminen, koska tarvittavat varusteet löytyvät. Varusteistahan se on kiinni. Nyt kuitenkin kotiin tultiin. :) Pikkulasten kanssa on oltava tarkempi. Meillä tosin ei pikkulapsia ole, joten ei sekään olisi este. Enemmän varmaankin tämä minun kuntoni. Ja totta, kaikkein parasta tuo, että alkaa normaali arki ilman steriilejä seiniä. :)

MerjaHannele: Kiitos. :) Hyvä, että kestää jo edes hieman kulkea. Paranemisia!

Tuula: Kyllä hetken mietittiin, mistä tuo varjo tulee! Mielikuvitus lensi jo ties minne vakoilusarjoihin. :D

Riina: Mahtavaa! Kiitos!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…