AROMIAA, ASKARTELUA ja ASKARTELUKIRJA

EMM-haasteen palkinto-atc-kortti näyttää tältä. 
Ei ollenkaan hassumpi!

Muistikirjasta on tullut hieman hämmästelyjä. Tämä on siis osallistumista muistikirja-haasteeseen. Aiheet saan siis valmiina ja sitten vaan aiheen mukaan askartelen. 
Minun on siis keksittävä joka päivälle jokin aiheeseen liittyvä asia. Tänään se oli 
Lehtileike jostain puhuttelevasta asiasta.
Siispä tein tällaisen sivun aiheesta tänään. 
Eilen esimerkiksi oli kerrottava plussat ja miinukset ja valitsin siihen askartelun, koska se on meille monelle läheinen harrastus. Plussia tiedetään kaikki ihan varmasti, mutta kun niitä miinuksiakin ON. Niihin törmään aina välillä. Mutta vajoanko myrtsiyteen vai annanko asioiden olla?! Se on se juju!

Onhan täällä blogissakin nähty, että millon tulee ruusuja ja millon risuja siitä, mitä olen tehnyt, sanonut tai ollut tekemättä ja sanomatta. Ja kun yrität miellyttää, saat loskaa niskaan. Kun yrität kehua jotakuta, se tulkitaan väärin, hyökkäykseksi. tällaista samanlaista on askartelussa välillä. Kerron sen ääneen, mutta ei se ole minun mielessä sen koommin enää! 
Älkää siis tekään murehtiko!

Minä teen paljon, minä saan paljon ja minä yritän myydä edes jonkun kortin joskus pois. Minä siis törmään myös erilaisiin ihmisiin usein. Niistä kaikista syntyy blogini kirjoitukset, esimerkit, asiat. 

Tämän päivän aiheeni koskee sairastumista. Minä itse olen sairastanut aina. Ihan syntymästäni saakka. Siispä aihe on helppo ja se on samalla sopiva juuri minun muistikirjaani. 

Tarinoita tosielämästä:

Toisinaan sairauden syyt mietityttävät. Olen pohtinut miksi?! Miksi minä sairastan? Miksi minulla on vikani? Miten voisin olla kuin muut? Voinko koskaan juosta, hyppiä, pyöräillä, laskea pulkalla mäkeä hyppyristä... Entä mitä on vanhuus? Selviänkö siitä? Saanko koskaan työkyvyttömyyseläkettä?

Puhuminen auttoi. Kun pahimmat hetket ovat olleet käsillä, puhuminen on auttanut minua. Samoin blogin kirjoittaminen. Se, että saa purkaa pahan olon pois. Kumppanini ei ole terapeuttini, lääkärini, hoitajani, joten en edes halua purkaa joka hetki hänelle sisintäni. Runot ovat myös yksi keino jaksaa.

En enää pelkää: Olen joskus ollut hyvinkin sairas ja pelännyt kuolemaa. Jossain vaiheessa pelkäsin joutuvani pyörätuoliin. Onnekseni niistä peloista olen päässyt jo, sillä sairasteluni ovat vähentyneet ja nyt on vain tämä elämääni muuten hankaloittava homma.

Sairautta on turha mennä karkuun. Jos sen kanssa täytyy elää, niin sitten eletään!
Ei tarvitse unohtaa, ei luovuttaa tai vähätellä, ei kerjätä sääliä tai sääliä itse itseään. voi vaan asennoitua siihen, että tämä elämä on tätä ja sen kanssa on selvittävä. Ajan kanssa oppii toimimaan oikein ja tunnistamaan rajansa, hyväksymään vajavaisuutensa. elämän ei tarvitse loppua.

Haaveet kantavat eteenpäin. Kuten lehdessä sanottiin: Haaveilen, että voisin seurustella, käydä töissä ja muuttaa pois palvelukodista. Haluaisin päästä opiskelemaan leipurikondiittoriksi ja lastenohjaajaksi, mutten ole päässyt vielä kouluun sisään. toivottavasti pääsen tulevaisuudessa. Jos en olisi sairastunut, olisin todennäköisesti luokanopettaja. Elämääni mahtuu sairaudesta huolimatta paljon hyviäkin asioita. En jää sängyn pohjalle makaamaan, vaan harrastan paljon.

Samoja ajatuksia on ollut itsellänikin. Joskus pelkäsin, saanko koskaan puolisoa, koska olen sairas ja koska minulta on sairauden mukana mennyt työpaikka, kunto, ulkonäkö, taloudellisuus... Pelkoja, jotka olivat turhia. Haaveilen tavallisista arkisista asioista. Vaikka olenkin sairaslomalla, poissa työstä, en ole kuumepotilas enkä kanna tarttuvaa tautia. En siis tarvitse eikä saakkaan olla sisällä koko aikaa. Harrastan ulkonakin kaikenlaista. Mitä vaan jaksan ja voin tehdä! Haaveilen mm. etelän matkasta, omasta kaupasta, kivuttomasta päivästä, siitä, että joskus voisin kokeilla jotain extreme-lajia, telttaretkestä, ... Onko haaveeni sitten mahdottomia toteuttaa? No, osa on ja osa ei. soveltaminen on avainasia! Oma kauppani on jo nyt toteutunut! Viikonloppuna! Telttaretkiä tulee lisää. Ehkä eräänä päivänä etelänmatkakin. Olkoon se sitten vaikka Tallinnaan.

On tilanteita, jolloin kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä. Niitä hetkiä tulee ja menee sairauden mukana. Yksi mietityttänyt asia on huomenna. Menen sairaalaan työkyvyn arviointiin taas. Pelottaa, sillä jälleen kerran täysin vieras lääkäri. Menen kuitenkin sinne avoimin mielin ja kertomaan oman tarinani. Otan vastaan, mitä tulee. Huomenna siis taas selviää, kuunteleeko lääkäri minua ja uskooko vai päättääkö puolestani, että minun on aika mennä töihin ja osoittaa se, selviydynkö töissä?

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Katsotaan, mitä huominen muistikirja tuo tullessaan.

Kirjaesittelyssä on Askartelun pikkujättiläinen.
Paksu teos, jossa opastetaan askartelun saloihin aina kirjan sidonnasta korttiaskarteluihin. Lasten ja aikuisten puuhia, yhdessä ja erikseen.
Paperi on monimuotoinen väline.

Pääsiäisaiheiset kortit houkuttelivat tekemään isoäidille kortin.
Omia sovelluksia tässäkin, mutta idea tuosta keltaisesta kortista kirjassa.


Mitäs tykkäät?

Kaupoissa ja kirjastoissa on myös UUSI askartelun pikkujättiläinen, mikä on kooltaan samanlainen kuin eka teoskin. Ja tällä kertaa mukana myös kuvioleikkurit ja big shot. Wautsi!

Sitten lähdetään Matkalle Aromiaan Extrahaaste 2-aiheella.
Ketkä asuvat Aromiassa?! 
Eilen esittelin voimakkaas filatelisti-Annulin. Tänään joukko uusia asukkaita pääsee näkyville.

Kahvia rakastava vilkasluonteinen Mocha-Katti.
Tämä kissa litkii ja latkii ilomielin latte machiatoa. Mikään ei ole siitä parempaa herkkua.
Mocha-katti suorastaan loikkaa kahvikupin äärelle, kun tuoksu tulvahtaa sen pieneen, kosteaan nenänpäähän.

Mocha-Katti

KAHVIKOULU

Aromiassa on kahvikoulu. missä opetetaan kahvin kasvatusta, jalostusta, valmistusta... aina alusta asti kuppiin ja herkkupöytään saakka. Opettajana toimii Sigrid Sokeri, joka lempeästi ja hymyillen opettaa lapsia kahvin saloihin. Maistakaas lapset! tumma paahtoa!



Kusti Caffebreikki

Kusti Caffebreikki on yksi kahvikoulun oppilaista. Hän pänttää kyllä ahkerasti kahvin valmistusoppia ja caffilosofiaa, mutta lempitunti on silti välitunti. Tai oikeastaan ruokatauko, kahvitauko. Olkoon mikä tauko tahansa, niin Kusti kaivaa repustaan esille terästermarin.

La Crema Bella
&
Donna Cappucina

Iloluontoiset kaksoset, Bella ja Donna ovat sekä tanssin harrastajia ja taiturimaisia esiintyjiä, myös kahvilan pitäjiä. Heidän Cafe Aromiassaan käy vilinä ja vilske aamusta iltaan. Ihastuttavat kaksosneitokaiset tarjoilevat kahvia ja kahvileipää sekä laulavat ja tanssivat viihdykkeeksi asiakkailleen. Hurmaavaa!


Jostainhan ne kahvileivätkin Aromiaan tulee!
Esittelyyn pääsee vuorostaan konditoria-mestari, kakkuleipuri ja unelmien kahvileipien sankari:
Miss Canelli Nonparella Caffileipä

Kertakaikkisen hurmaavat kuppikakut, nonparelli-karamellit, pullat, kakut, vohvelit... Olipa herkkuleipä mikä tahansa kahvin kanssa tarjottava, tämä neiti osaa ne valmistaa! 
Oikea marenkihattara itsekin. :)


SATUSIIPI
Tällä kertaa esittelyn lopettaa (jatkunee kuitenkin toisella kertaa?)
Upea sininen lintu, Satusiipi. 
Aromian yllä lentelevä ja taianomaista sinistä kukkaispulveria siivistään sirotteleva sokeriaromian lähettiläs. Satusiiven ansiosta kaikilla Aromiassa ja hyvä olla ja aromikkaat tuoksut leijailevat jokaisen siivenvedon ansiosta. Ja kun Satusiipi käy nukkumaan, leijuu edelleen tuoksut maassa hiljalleen. 

latte, espresso, cappucino, mocha, chococafe, .... 

Jos haluat tavata lisää Aromian asukkaita, pidä blogiani silmällä. ;)


 Korttisirkuksen haasteblogissa haluttiin huumorinkukkien kukkivan. Siispä tein äiteelle kortin.
turha tulla sanomaan, ettenkö olis nähnyt vaivaa! Laitoinhan kukkiakin! ;D


Kierrättäen, sanomalehdestä palasta näpräten syntyi tämä kortti.

Oma äitiin tykkee. ;)

Kommentit

Tuula sanoi…
Sinä se keksit noita tarinoita kortteihin. Naureskelin noita kaksosia :)
Nanna sanoi…
Kiva kun osallistuit haasteeseen hauskalla kortillasi! :)
Funchis sanoi…
Ohla-laa ! Mikä ihastuttava asukaskatras aromialaisia. Aivan huippua ! Sigrid Sokeri, ja kaikki nuo upeat nimet. Kyllä on todettava, että vaikka kortitkin ovat kivoja, niin ne paranevat näistä nimistä ja tarinasta ihan huipuksi ! Tahdon, tahdon, tahdon nähdä lisää aromialaisia. Oletpa totisesti uskonut, että nyt revitellään. Ja olenpa totisesti ihastunut.
Tuula sanoi…
Äh, ei siihen toiseen blogiin pääse. Itse pääsen kojelaudan kautta. Kiitos ilmoituksesta, en olisi varmaan huomannut aikoihin mitään.
jipe sanoi…
Jännittäviä nuo sinun Ekstra Aromia kortit ja teksti!