Siirry pääsisältöön

Wooden Mannequin


Tämä hiljainen nainen katselee meitä olohuoneessamme. Hän vaikuttaisi ensisilmäykseltä ilmeettömältä ja mitäänsanomattomalta puunukelta, mutta sitä se ei missään nimessä ole.

Talven tuiskut ja tuiverrukset saivat sen käärimään kaulansa ympärille kaulahuivin. Kurkku käheänä ei voisi laulaa hiljaista lauluaan. Todentotta, jos suljet silmäsi ja oikein tarkkaan kuuntelet, voit kuulla, kuinka puinen nukke hyräilee tuttuja vienoja säveliä tai laulaa luikauttaa rakkauden täyteisiä laulujaan. toisinaan melankoliaa, toisinaan räväkempiäkin ralleja. Mutta hiljaisen äänensä vuoksi sitä ei voi kuka tahansa kuulla.




Tämä puinen nukke ei ole mikä tahansa nukke. 
Se pitää huolen meidän kissa-herrasta ja se pitää huolen meistä ihmisistä. 
Sen selkään voisin hyvin kuvitella kauniin valkoiset siivet. Ehkä ne vielä joskus sille teenkin.

Päättäväisenä ryhti suorassa se katselee meitä. viisain sanoin opastaa vaikeissakin asioissa. Toisinaan taas se ottaa hulvattomamman asennon ja heittäytyy lapsellisen hauskoihin temmellyksiin. Sillä on tunteet, sillä on mieli. Ja ne yhdistettynä puunuken kuoreen siitä tulee valloittava persoona. 

Tämä puinen nukke on kokenut kovia. Sitä on joskus ihailtu uutena, joskus sitten jätetty unholaan pölyttymään ja lopulta pois heitetty kirpputorille myyntiin. Orjakauppaa... sitäpä vissiinkin. Tai sitten orpona vaeltanut kylillä. Etsien sitä majaa, jossa saisi olla. Taas kerran rakastettuna. 

Kun löysin tämän vanhan rouvan, se makasi kirppispöydällä kaikkien tavaroiden alla piilossa. Jalustallaan se ei enää seisonut. Ryhtikin oli kumara. Kaulaliinasta ei tietoakaan. Niin yksin, niin alastomana, niin hyljättynä ja haavoittuneena. 

Otin puurouvan syliini, maksoin lunnaat ja toin sen kotiini. Asetin nuken jalustalleen, kunnostin sen ja nostin edustavalle paikalleen. Ensin se meinasi kätkeytyä piiloon nurkkiin, mutta huomattuaan, että kissakin sitä vaan puski ja me ihmiset välitämme siitä myöskin, se alkoi nostaa päätään uteliaana ylöspäin. Nyt se on aivan kuin uusi!

Nyt se tekee niitä hulvattomia temppujaan, välillä hupsuttelee, välillä taas vakavoituu mietteisiinsä. Talvella sillä on kaulaliina, kesällä jotain ihan muuta. Ja nyt joulun seutuun huomasimme, että tällä puunukella on kuin onkin todella suuri sydän!

Ken uskoo, ken ei. 

Joka tapauksessa kaikilla ja kaikella on tarinansa.




Wooden MaNNequin


Kommentit

  1. Hieno on puu nukke! vapaistasi löysin a frog star, kirsikkatarhan lapset ja pieni suuressa maailmassa! Käykö?

    VastaaPoista
  2. Varasin sinulle ne kortit. Poistan vapaista ne myöhemmin, kun olen tietokoneella netissä. Sitten katson sun korttejakin. :-) kiva saada vaihtoa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailusta =)!
    Hih! Ihana puunukke!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

ARVONTA ja Suomalainen SISU esittelyssä

Ihana auringonpaiste luo jo keväisen timanttihunnun hangille. Odotan jo kovasti lintujen paluuta Suomeen ja sitä ihanaa sirkutusta, johon herään aamuisin. Uskon lintujen omaavan mielettömän määrän sisua voidakseen matkata ilmojen halki tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Ei se helppoa ole tuulessa ja myrskyssä, paahteessa tai nälässä.

Odotan myös innolla tulevaa, sillä nyt on otettu magneettikuvat koko kropastani päätä ja varpaita lukuunottamatta. Jos niistä saan selvyyden, voi tämä kevät olla minulle, meille Murusen kanssa, uuden elämämme alku. Katsotaan, josko suomalainen sisu palkitaan.

Uskon, että myös sinä olet tarvinnut elämässäsi sisua joskus ja että sisukkuutesi on palkittu.

Haluatko kertoa minkälainen viimekertainen sisu-kokemus sinulla on takana?! 


Suomalainen sisu on kiehtonut minua aina. Se on etuoikeutemme ja vahvuutemme, jonka olemme saaneet syntymälahjaksi. Kaikilla suomalaisilla se on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan.  Mutta mitä sisu tarkoittaa? Miksi sille ei ole yht…