Wooden Mannequin


Tämä hiljainen nainen katselee meitä olohuoneessamme. Hän vaikuttaisi ensisilmäykseltä ilmeettömältä ja mitäänsanomattomalta puunukelta, mutta sitä se ei missään nimessä ole.

Talven tuiskut ja tuiverrukset saivat sen käärimään kaulansa ympärille kaulahuivin. Kurkku käheänä ei voisi laulaa hiljaista lauluaan. Todentotta, jos suljet silmäsi ja oikein tarkkaan kuuntelet, voit kuulla, kuinka puinen nukke hyräilee tuttuja vienoja säveliä tai laulaa luikauttaa rakkauden täyteisiä laulujaan. toisinaan melankoliaa, toisinaan räväkempiäkin ralleja. Mutta hiljaisen äänensä vuoksi sitä ei voi kuka tahansa kuulla.




Tämä puinen nukke ei ole mikä tahansa nukke. 
Se pitää huolen meidän kissa-herrasta ja se pitää huolen meistä ihmisistä. 
Sen selkään voisin hyvin kuvitella kauniin valkoiset siivet. Ehkä ne vielä joskus sille teenkin.

Päättäväisenä ryhti suorassa se katselee meitä. viisain sanoin opastaa vaikeissakin asioissa. Toisinaan taas se ottaa hulvattomamman asennon ja heittäytyy lapsellisen hauskoihin temmellyksiin. Sillä on tunteet, sillä on mieli. Ja ne yhdistettynä puunuken kuoreen siitä tulee valloittava persoona. 

Tämä puinen nukke on kokenut kovia. Sitä on joskus ihailtu uutena, joskus sitten jätetty unholaan pölyttymään ja lopulta pois heitetty kirpputorille myyntiin. Orjakauppaa... sitäpä vissiinkin. Tai sitten orpona vaeltanut kylillä. Etsien sitä majaa, jossa saisi olla. Taas kerran rakastettuna. 

Kun löysin tämän vanhan rouvan, se makasi kirppispöydällä kaikkien tavaroiden alla piilossa. Jalustallaan se ei enää seisonut. Ryhtikin oli kumara. Kaulaliinasta ei tietoakaan. Niin yksin, niin alastomana, niin hyljättynä ja haavoittuneena. 

Otin puurouvan syliini, maksoin lunnaat ja toin sen kotiini. Asetin nuken jalustalleen, kunnostin sen ja nostin edustavalle paikalleen. Ensin se meinasi kätkeytyä piiloon nurkkiin, mutta huomattuaan, että kissakin sitä vaan puski ja me ihmiset välitämme siitä myöskin, se alkoi nostaa päätään uteliaana ylöspäin. Nyt se on aivan kuin uusi!

Nyt se tekee niitä hulvattomia temppujaan, välillä hupsuttelee, välillä taas vakavoituu mietteisiinsä. Talvella sillä on kaulaliina, kesällä jotain ihan muuta. Ja nyt joulun seutuun huomasimme, että tällä puunukella on kuin onkin todella suuri sydän!

Ken uskoo, ken ei. 

Joka tapauksessa kaikilla ja kaikella on tarinansa.




Wooden MaNNequin


Kommentit

  1. Hieno on puu nukke! vapaistasi löysin a frog star, kirsikkatarhan lapset ja pieni suuressa maailmassa! Käykö?

    VastaaPoista
  2. Varasin sinulle ne kortit. Poistan vapaista ne myöhemmin, kun olen tietokoneella netissä. Sitten katson sun korttejakin. :-) kiva saada vaihtoa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailusta =)!
    Hih! Ihana puunukke!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari