Siirry pääsisältöön

Haamujahtia osa 2

Ei heikkohermoisten luettavaksi. ;)
Tämäkin päivä nimittäin meni haamun perässä kulkiessa. Tai siis yritettiin ainakin nähdä haamu tai edes vilaus sen aarteesta. Aarre löytyikin, mutta haamu pysytteli piilossa.


Kerrottakoon pieni tarina tuosta kuvasta ylhäällä.

Ranskalaista sukujuurta omaava Kuopijon Woimawaunuilijat ry:tä edustava kuopiolainen kilpa-autoilija Gerard Eduard Otsonen halusi järjestää kansainväliset säännökset täyttävän rallipikataipaleen seuransa alueella.
Nopeusrajoituksia sinänsä ei tuohon aikaan tunnettu, mutta wanhempi konstaappeli Pokkinen oli lopen kyllästynyt kihlakunnan alueella jo yleistyneisiin kovaäänisesti päriseviin moottoriwaunuihin. Tästä syystä hän asetti G-E Otsosen tavoittamisen ”primääriksi tawoitteekseen” kuten hän itse asian ilmaisi. Valitettavasti kihlakunnan ainoa wallesmannin käytössä oleva ajoneuvo oli 1908 T-Ford joten vaakakupit tulevassa välienselvittelyssä eivät olleet wallesmannin puolella, olihan G-E O:lla kilpaviritteinen Locomobile!
Mainittuna syyskuun iltana wallesmanni tavoitti Otsosen Locomobilen ainoan takavalon tieuralla, joka kaartoi ohi lammen joka nykyisin tunnetaan nimellä Petosenlampi. Alkoi hurja takaa-ajo pitkin savisia hewospeliuria!

Otsonen suuntasi kohti Karttulaan johtavaa hiekkatietä (tielinjausta on sen jälkeen hieman muutettu, nykyisin risteyksen paikalla on ABC-liikenneasema) koska tiesi autonsa olevan nopeampi kovapohjaisella hiekkatiellä. C-O P. käsitti G-E O:n aikeet ja päätti pysäyttää pakenijan hewosuralla koska hänen allaan ollut T-Ford oli siellä kuin kotonaan.
Saavuttaessa hewosuralla kohtaan joka nykyisin tunnetaan nimellä Petosenmutka (v. 1990 asti Otsosenmutka), lipesi woimawaunu Otsosen käsistä seurauksella, että waunu suistui kaarteen ulkopuoliseen metsikköön tuhoisalla voimalla.
Onnettomuuden jälkiselvittelyt vaativat aikansa, johtuen Otsosen toisesta - hieman erikoisesta - ominaisuudesta: hän oli nimittäin täysin näkymätön!
Wallesmanni konstaapeleineen löysi kyllä Otsosen ajaman Locomobiilin mutta Otsosta itseään ei löydetty tuntikausia jatkuneista käsikopeloetsinnöistä huolimatta! Otsosen oletettiin menehtyneen mutta Etelä-Kuopion (nyk. Petonen) juoruämmät kertoivat vielä vuosikausia tarinaa ”tyhjätakkisesta miehestä” josta ei jäänyt varjoa, vain veritippoja poluille…
Tapaus on säilynyt ratkaisemattomana näihin päiviin asti, mutta paikalle pystytettiin myöhemmin Otsosen erikoisominaisuutta kuvaava huomaamaton muistomerkki: tapausta tuntemattomalle muistomerkki oli täysin näkymätön vaikka olikin aivan näkyvissä.
Muistomerkiksi kelpuutettiin laatta, johon kirjoitettiin ainoastaan Otsosen nimikirjaimet GEO. Myöhemmin laatta on varastettu.

Näitä maisemia lähdimme tänään katselemaan ja juuri tuota kolaripaikkaakin tutkimaan. Olihan siinä oma tunnelmansa tuon tarinan takia. Katsella sitä mutkaa, katsella niitä polkuja, katsella sitä rotkoa... Entä jos kuitenkin joku katselee meitä? Entä jos jostakin näkyisi pala autoa? Kenties haamu? 
Hrrr...

Lähdimme seuraavaa tarinaa seuraamaan. Edesmennyttä paviljonkia katselemaan. Portaat ylös ja siinä se oli. Perustukset jäljellä. 


Samaisessa paikassa kiipeilimme kalliota ylös, alas ja sivuttain. Kunto ainakin kasvoi, jos ei muuta löydettykään.

Niin, paitsi isoakin isompi etana. Ensin mietittiin, liekkö espanjan siruetana, mutta väritys oli niin erilainen, että kyllä tuo todettiin ihan perinteiseksi etanaksi.


Etana, etana näytä sarves... Ja kyllä! huomenna ON pouta!


Retkemme johdatti meidät myös ylävesisäiliötä kiertämään ja vapauden aukiolle istuskelemaan. Tällainen päivä tänään. :)


Kommentit

  1. Oi miten tuollainen haamuilu on hauskaa

    VastaaPoista
  2. Päivä oli oikein hyvä, kun ei kiirettä ollut. Sai omaan tahtiin kulkea ja ihastella maisemia, ihan niinkuin yleensäkin meidän reissuilla. Harmi vaan, että ilta ja yö oli taas vaikeampia. Herättiin koko perhe yöllä huutooni... Kahdesti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

Georganicsin kolme hiilen kovaa tuotetta hampaille

Mikä tekee ihmisestä, olipa mies tai nainen, kauniin? 
Varmasti vastauksia on useampia, mutta ainakin kaunis hymy. Sellainen aito, vilpitön hymy, jolla ei tavoitella mitään hyödykkeitä eikä ivata ketään. Hymy, jossa sielu valaisee temppelinsä kauneimmalla valollaan. Ihan sama, onko hampaita tai ei, raudat tai ei, koriste ja kultahammas tai ei tai vaikka suu ei aukeaisi edes. Mutta oikein kauniista, puhtaiden hampaiden hymystä ei ole haittaakaan.. 😁

Koska minun suuni reagoi tavallisiin hammastahnoihin, on käytössäni oltava aina sellaista tahnaa, mikä ei aiheuta kipua ja aftoja, ientulehdusta tai haavaumia. Koska myös seuraajissani on herkkäsuisia, esittelen kolme upeaa valkaisevaa tuotetta, jotka eivät satuta herkkää suuta. Annetaan hampaiden näkyä hymyillessämme!

Tuotteet olen saanut lahjaksi Ruohonjuuresta eikä minua velvoiteta esittelemään näitä. Teen sen ihan sinua ajatellen.


Georganics oli minulle uusi tuttavuus, mutta aktiivihiili valkaisevana jauheena on tuttua. Nyt pääsin testa…