Siirry pääsisältöön

Kun hermot ei vaan riitä

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, olen voinut paremmin. Olen ollut iloisempi, parempivointinen ja energinen... Aamuisin ja päivällä.
Sunnuntai-iltana rymyttiin kätköillä ja sellaista ryteikköä, että otti voimille. Itkuksihan se meni illasta ja ihme, että nukuin kuitenkin yön. No, ajattelin maanantaina, että tärkeintä oli kuitenkin se, että sain raitista ilmaa ja liikuntaa. Hyväähän se vaan tekee lihaksille ja mielelle, vaikka sitten kivut yltyivätkin.

Maanantai-aamupäivällä olo oli taas sitä luokkaa, että päätin lähteä Muruseni kyydillä kaupungille etsimään itselleni vyötä lauantain juhliin. Vyö olisi riittävä lisä saamaan asusta juhlavan ja toimivan. Kauniin. Sillä mentäisiin ja hyvä olisi. Ei niitä toistasadan euron juhlaleninkejä sentään viitsinyt ostaa eikä edes 50 euron mekkoja. Tyydyin halvempaan kokonaisuuteen. Tyytyväinen olen.

No, menin sinne kaupungille. Kuljin ensimmäiseksi kirppikselle, josta voisin saada vyön halvemmalla, kuin kaupasta. Varasin kuitenkin 20 euroa sitä vyötä varten.


Vyö löytyi ja huivi ja helmiketju, joista sitten saan kotona valita asuun parhaimman. Löytyi myös 10 erilaista paperiarkkia, 5 avainta, 2 enkelin siipeä ja pussillinen helmiä. Kaikki ne kirppikseltä.
Jatkoin matkaani kaupalle päin, että käynpä samalla etsimässä kummipojalle sitä Skodaa. Siinä rännikujaa pitkin tallustaessani iloisesti löydöistäni törmäsin erääseen eri paikkakunnalla asuvaan ystävääni, jonka kanssa emme ole nähneet pitkään aikaan.

Iloisesti tervehdin, halasimme ja...
Hän tuumaa, että hyvinhän sinä liikut!
Et edes käytä sauvoja tai muutenkaan linkuta menemään.
Hmm...

Jotenkin muutenkin se kommentti ja se tilanne toi mieleeni, että pitäisikö minun alkaa todistella olevani kipeä vai kulkea maata laahaten, jotta uskottaisiin? No, tyydyin sanomaan, että parempina päivinä kuljen paremmin, huonompina huonommin. Viimeine kuukausi oli huonommin ja nyt pari päivää taas näin.

 Kerroin, ettei minua näy kaupungilla silloin, kun voin huonommin ja ilolla siellä käyn silloin, kun vaan voin. Kerroin myös sen, ettei voimani riitä kauaa olla ja lähteä hänen mukaansa shoppailemaan, sillä tiedän, että tilanteessani aika on rahaa, tai oikeastaan sitä, että jos aion kaikki aikomani paikat kiertää, minun on jouduttava! Muuten voimat loppuvat kesken.

Tiedän, ettei hän halunnut pahoittaa mieltäni, mutta kyllä se loukkaa, satuttaa, tuntuu pahalta, kun annetaan ymmärtää, etten olekkaan kivulias. "Tarpeeksi" huonossa kunnossa.
Ja todellakin, niin kauan kun vaan voin kulkea suorassa, normaali askelin, teen sen!

Kävin kaupoilla, useillakin. Välillä kahvilla istuskelemassa. Skodaa ei vaan löytynyt. Löysin kuitenkin 4 liimapuikkoa 2 eurolla, joita kokeilen, josko ne olisivat tarpeisiini sopivia. Löysin myös Tiimarin skräppipapruja lisää 6 arkkia reilulla eurolla. Suomalaisesta hain 3 skräppialbumiakin!
Oli ihan pakko... ;)

Kaikki tuo yläkuvan, kertomani ostosten hinta oli se 20 euroa, mitä suunnittelin laittaa vyöhön!

Juu, Skodaa ei löydy. Netissäkin tilaamalla sen saisi, kun maksaisi pikkuautosta 30 euroa posti- ja minimitilauskuluineen. Ei kiitos!

Siinä shoppaillessani keräilin sieltä täältä sitten kaikkea muuta tarjouskoreista.


Kantokorin, hummer-auton ja ison rullamitan, missä on ääntä ja pärinää, sekä valot! Tuohon vielä joku kiva lisäksi, niin saa kelvata! Kyllä kummitäti on nyt yrittänyt parhaansa sen Skodan kanssa, eikä löydä! Ja uskon, että lapsukainen on oikeasti onnellinen, kunhan jotakin saa, millä leikkiä. :)

Murusellekin toin tulijaisia. Oli ihan kiva penkoa tuollaista 1-2 euron telinettä, kun yleensä kierrän kaukaa kaikki työkaluosastot. Nyt kävin sielläkin tutkimusmatkalla ja kannatti.


Mitäpä sitä nainen muuta tarvitseekaan, kuin pikaliimaa ja nippusiteitä! :D

Joo, sitten kun kaikki tuo oli hankittu ja kierretty joka paikassa, voin sanoa, että oli jo hieman hankala olla. Kävin kuitenkin puolen tunnin verran vielä geoilemassa siinä lähistöllä, turhaan. Ei ilman koordinaatteja löytynyt eikä viitsinyt yksin koluta paikkoja, kun muuta porukkaa ramppasi koko ajan siinä. Kyllä se silmään pistää, jos yksi siinä koluaa rännejä ja nuohoaa räystäslautoja! :D

Bussille meno oli jo sitten työn takana ja manasin itseni, kun pitikin lähteä kantamaan kaikkia ostoksia. Mutta mitäpä olisin jättänyt ostamatta?

Kotona tulikin itku ja hermokivut. Samoin viillot alaselkään ja muutenkin kivut sitä luokkaa, ettei mikään enää huvittanut. Odottelin, että josko saisin tehtyä ruuan. En saanut. Murunen kun tuli kotiin, kehotin syömään eilisen rippeet, sillä en vaan kärsinyt laittaa ruokaa!
 Itse tyydyin hieman aiemmin suklaavanukkaaseen ja yhteen voileipään. 
Harmittaa, sillä Murusella oli eilen pitkään iltaan töitä ja kerkesi kotona olla 6 ja puoli tuntia, kun jo taas aamulla lähti töihin. Ja minä en saanut ruokaa tehtyä mukaankaan. 
(Tein evääksi leipiä sentäs). 

Hermot olivat jo minulla kireällä sen kivun kanssa. Tietokonetta sulkiessani 3 sekunnin viive sai raivon valtaan. Sen 3 sekuntia kun olisin voinut käyttää matkalle lepoasentoa kohti. Tai kun hiusharja lensi kaarella kädestäni hermosätkyn seurauksena, tyydyin potkasemaan sen kohti ovea. Sinne se jäi, mutta aamulla oli nätisti korissa. Kiitos Murusen.

Yö meni valvoessa kipujen kanssa ja välillä huutoa pidätellen. Kyyneleiltä en välttynyt, mutta samapa se. Tänään en tee mitään ihmeellistä. Jos sen ruuan edes...

Että sanoisinko, jos ystäväiseni olisi nähnyt minut loppuaikana eikä kaupungille mennessäni, niin olisi saattanut olla eri sanat mielessä. Tai jos kotona olisi ollut seuraamassa. Kyllähän sekin on totta, että ihmisten läsnäollessa salaan ja sinnittelen viimeiseen asti. En halua kertoa, näyttää.En kaipaa sääliä tai voivotteluja. En sitä, että olisin heille pelkkä selkä.

Netissä se on paljon helpompaa valittaa ja voivotella, kun olen kasvoton. Kukaan ei tule olkaani taputtelemaan ja sanomaan, kuinka surkea elämä minulla onkaan. Ei katsele säälien perääni tai kuiskuttele, kuinka nuorella iällä voikaan olla huonossa kunnossa. Netissä minä olen joku, yksi monista. Ilman kasvoja, ilman mitään. Täällä voin sanoa, kun vit***aa tai koskee. Olla heikkokin. Haavoittuva. Mutta live-elämässä on vaan jaksettava ja jaksettava.

Kun kivut yltyvät ja kun hermot ei riitä, mesoan yksikseni, tiuskin ja sitten pahoitan sen takia mieleni. Onneksi Muruseni tietää, etten tiuski hänelle, hänen takiaan. Sanon AINA, että nyt koskee liikaa, hermot ei kestä! Ei minulla ole aihetta Muruselle hänen takiaan tiuskia! yleisesti ottaen meillä on hyvä suhde. Parasta! Ihan uskomattoman hyvä olla! ei vaan ole aihetta napista toiselle, valittaa, riitaa haastaa. Olemme sitä lajia saaneet aiemmin muilta ihan tarpeeksi kumpikin.

Tänään... Saisinkohan ne hermoni takaisin?

p.s. Voitin Zirkonellan arvonnassa kynsi-palkinnon! Saan sen varmaankin tänään tai huomenna! JEE! Sitä lisää sitten...

Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…